Kun katsoo monen nykynuoren vanhempia, huomaa usein aika pian missä se vika piilee. Kakarat kasvattaa kakaroita. Eipä se helppoo ole vanhemmillakaan, kun suoritusyhteiskunta kannustaa jättämään sen muksun tietokoneen/pleikkarin kasvatettavaks. Helpostihan niitä epilepsioita sun muita AC/DC:tä rupee loisimaan pienen ihmistaimen mielessä kun töllöttää ruudulta jotain gaaddääm tappopeliä sen 8h/pvä.
Esimerkki duunista: Kun "erään henkilön" about 8v. lapsos oli siellä päivän, istui se 6 tuntia putkeen koneella pelaamassa. Lapsen vanhempi ei kertaakaan laittanu jäähylle tai edes tekemään jotain muuta. Lapsi tekee mitä sen annetaan tehdä, tottakai. Hyvä kun edes puhuivat toisilleen koko sinä aikana mitä kakara oli siellä.
Siinä sitten itse katteli vierestä ja kelas että jos täällä näin, miten kotona...?
Kyseinen mukula on vielä tosi kekseliäs ja leikkisä, että pienellä ohjauksella sen ois saanu tekemään vaikka
mitä muuta mikä ei olis häirinny varmasti ketään työtä tekevää. Nyt sen 6 tuntia skobet jauho jotain nettipelien pimputusta.
Oli laps onneissaan kun otin sen mukaan seuraamaan omia töitäni loppupäivästä, siitä huomas miten tylsää sillä oikeesti oli.
Noooo kun seurailee näin sivusta lapsettomana tätä toimintaa, ei ihan välttämättä omilla lapsilla ole mikään kiire. Tähän maailmaan kun ei ole lasta näköjään suunniteltu ollenkaan.
Että tällaisia ajatuksia näin parin bissen voimalla...
-editoitu typoja-
Viimeksi muokannut knucklebone : 12.08.2008 07:45
|