Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Mylppy
Joukkueen M28 .vxm racing hylkäys johtui ylinopeudesta. Valvonta ei saannut heitä kiinni, mutta läpirehellisinä ihmisinä he toimittivat tuloslaskentaan todisteet.
|
No omaan piikkiinhän tuo meni, kun oli vaan siinä uskossa koko kisan että pikitiellä mennään rajoituksien mukaan ja hiekkateillä sitten se max 50 tai 30 erikseen mainituilla paikoilla. Hieman ennen kuvaushetkeä kartturi tuumasi että ei UAZi
VOI kulkea noin kovaa. Eihän tätä kukaan usko ellei tästä ota todistetta... No eipä meinannut kuulema tuloslaskentakaan uskoa kuvaa todeksi, kun epäilivät sitä photoshoppaukseksi
Mutta valitettavasti tämä olikin totta, ainakin meidän kannalta. Heille suotanee tällainen pikku kevennys monien rastikuvien joukkoon. Ja varoitukseksi muille kanssakilpailijoille.
Kisat oli muuten omasta mielestä varsin onnistuneet, niin maastojen, kuin järjestelyjenkin puolesta. Siitä suuri kiitos kaikille osallisille. Kovat maastot olivat haastavia, ja ensimmäisen pehmeikön jälkeen totesimme että ei se suo ole vieläkään oikein meidän elementtimme.
Muuten tämä reissu kasvatti ainakin itsehillintää. Sen verran erilaisia juonenkäänteitä tuli koettua. Ensin alkuperäinen vinssiapina sairastui juuri ennen kisaa, mille ei mahtanut mitään. No takapenkkiläinen ylennettiin vinssiapinaksi/tulenjohtajaksi, nou hätä. Sitten tuli tieto että kuljetusautossa imeni kompuravika, ei nosta paineita. Tässä vaiheessa sitten miettien, että mitenkäs nyt? Onhan siinä renkaat alla - AJETAAN kisapaikalle. Sitten perjantaille jäi pikku homma kytkimen kanssa. Ja vaikka aikaa oli mukamas ruhtinaallisesti, niin sehän tuhrautui siihen kun laatikot kävi kaksi kertaa lattialla. Ennenkuin huomasikaan, niin kellohan oli jo viisi illalla kun auto oli pakattu valmiiksi. Sitten tien päälle. Kaikki meni hyvin melkein perille asti. Noin 8 km ennen Juukaa vesipumpun laakerista hävisi kuulat, mutta nilkuttaen pääsi kisakeskukseen, jossa sitten vesipumppu vaihtaen uuteen. Uudessa vesipumpussa ei vaan ollut viskolle kiinnitystä, joten olimme pelkän sähköflektin varassa. Sitten katsastukseen, jossa luokka vaihtui modeihin. Tämä ei tuottanut meille sen suurempaa päänvaivaa. Katsastuksen jälkeen teltta pystyyn ja yöksi kuuntelemaan miten vesi tippuu taivaalta. Aamulla sitten heräten karuun todellisuuteen että melkein ainoat kuivat kamppeet olivat päällä. Kotimatkalle jäisi vielä kuivat housut ja kengät. Kisa saatiin käyntiin ja päätökseen ilman mitään sen suurempia välikohtauksia (paitsi tuo todistusaineisto kulkupuolesta). Hauskaa oli koko kisan ajan. Sitten kun tieto hylsystä tuli perille ja asia puitua läpi, niin samoin tein sitten nokka kohti Pieksämäkeä. Navigaattoriiin vain asetukseksi lyhin reitti, hiekkatiet sallittu, niin olipahan ainakin kiva maaseutukierros. Oli sellaisia todella kapeita hiekkateitä matkan varrella jonkin verran. No, matkailu avartaa
Perille päästyäni mietin vain että hyvin kesti venäläinen tekniikka kisareissun. JA ENSI VUONNA UUDESTAAN!!!! Se jää nähtäväksi, että tullaanko taas ilman kuljetusautoa...
