Ehkä painotin liikaakin kärsimystä ja kipua, yleensä valaistumista tavoitteleva ihminen ei koe kipua tai kärsimystä ja jos kokee niin ei vapaaehtoisesti (kidutus). Kärsimys ja kipu on meidän sivusta seuraajien kuvaus tuosta pitkästä ja yksinäisestä taipaleesta. Jos pidättäydymme tässä budhalaisessa (Dalai Lama) tavassa tavoitella valaistumista niin he uskovat että elämän tarkoitus on pyrkiä onnellisuuteen, tämä on olennainen osa heidän uskontoaan. Dalai Lama on oikeassa tavallaan kärsimyksen kautta onneen teoriassa (Tiibetin miehitys) sillä ihmisen on hyvin vaikea samaistua muihin jos hän ei ole kokenut samankaltaista kärsimystä. Tästä päästäänkin ymmärrykseen, valaistuneet ovat puhdistaneet mielensä turhilta ajatuksilta ja tätä kautta päässeet kiinni siitä punaisesta langasta jolla he ymmärtävät maailmankaikkeuden kysymyksiä ja vastauksia, sillä tavoin he pystyvät auttamaan muita. Pitkäntien valaistuminen ja viisaus kulkevat käsikädessä.
Valaistumiseen ei sinänsä liity oman mielen ja kehon hallintaa, yleensä valaistumiseen pyrittäessä haetaan toistuvilla harjoituksilla mielentyhjentymistä joka vääjäämäättä johtaa tähän sivuvaikutukseen. Kipu, kuri ja kärsimys ehkä tulee sitä kautta että päivärutiinisi ovat vuosia hyvinkin samankaltaiset (unta 5h, mietiskelyä 5h, opiskelua 5h ja työtä 9h) samalla pienellä alueella (luostari?).
Valitettavasti ihmiset tarvitsevat jonkin vastoinkäymisen jotta alkaisivat miettimään syntyjä syviä.
---MäIte---
*Let's kill them all and let Gods sort them out*
|