En ole tavannut valaistunutta henkilöä. Uskoakseni ne ovat aika harvassa. Tuskin valaistuminen näkyy ulospäin muutakuin onnellisuutena, joten sitä saattaa olla hiukan hankala huomatakkin. Valaistuneet tuskin kehuskelevat valaistuneisuudellaan.
Dalai Lama kertoi eräässä kirjassa suurin piirtein seuraavasti: "Omien kärsimystemme avulla pystymme paremmin ymmärtämään muiden kärsimyksiä". Onko tuossa jotain perää? Kärsimme siis että pystymme auttamaan muita. Lisäksi Dalai Lama lähti siitä että elämän tarkoitus on tavoitella onnellisuutta. (Mikä tietysti sopii siihen että valaistuneet ovat onnellisia -> Dalai Lama on valaistunut).
Mutta joku minua häiritsee? En saa kiinni siitä ajatuksesta että onnellisuuden (tai tarkemmin valaistumisen) saa kivun, kurin ja kärsimyksen kautta. Miksi näin on? Liittykö siihen oman mielen ja kehon täydellinen hallinta vai mistä on kysymys? Onko niin että kärsiessämme todella tunnemme itsemme?
- poro
"Mä oon vaan jätkä joka diggaa rock'n'rollista"
|