Nyt kun aiheet rönsyilee miten sattuu, niin tuli itsellenikin mieleen, miten mukavaa oli yhdeksänkymmentä luvun alussa, asustaa mogadishu avenuella eli merirastilassa.
Naapurit oli 90%:ti somaleja, mustalaisia tai johonkin muuhun vähemmistöön kuuluvaa populaa. Asuttiin alimmassa kerroksessa ja naapurin keski-ikäisellä somalipapalla oli parkkiruutunsa, meidän makuuhuoneen ikkunan alapuolella. Kesä meni hyvin, mutta jahka talvi koitti, niin tuo turkasen käkkäräpää, kävi lämmittelemässä autoaan kahden tunnin välein. Eihän siinä mitään, mutta kun sen autonlämmittely oli kaasupoljin pohjassa, 10 min. kerrallaan. Keskimmäinen muksu oli silloin alta vuoden ikäinen, ja ainahan se heräsi, kun Opel Ascona vinkuu 9000rpm sen kymmenen minuuttia. Kävin muutaman kerran huomauttamassa asiasta, ja somali ei ymmärtänyt sanaakaan, hospotti vaan jotain hindustanin murretta. Tuli viikonloppu, ja kapakkaillan päätteeksi painuin unten maille. En ihan kerennyt nukahtamaan, kun Ascona taas rupesi kiljumaan armoa. Pomppasin pystyyn, ja painuin pihalle, koputin somalin autonikkunaan, ja het kun oli nyrkinmentävä rako ikkunassa, tirvaisin somalia kuonoon. Menin nukkumaan, ja reilun tunnin kuluttua tuli poliisit koputtelemaan ovelle. Avasin oven, ja siellä seisoi poliisit ja siipeensä saanut ja verta vuotava somali. Poliisit kehoittivat pukemaan vaatteet päälle, kun pitäisi kuulemma lähteä kamarilla käymään. Puin päälleni ja kysyin sitten syytä moiselle putkareissulle. Siinä aikamme keskustellessa, tuli sitten poliiseille mainittua, hirmuteon syy. Ja poliiseille valkeni, että kyseisestä somaliterroristista oli tullut yli 20 ilmoitusta poliisille, viimeisen kahden vuorokauden aikana. Poliisit kehoittivat minua jatkamaan keskenjäänyttä lepohetkeä omassa sängyssä, ja somali lähti poliisien matkaan.
Ja juuri silloin päätin muuttaa itä-helsingistä pois, ja missäköhän sitä taas asutaan.
|