Melkeen ensimmäisenä sanoin kuulusteluissa että ottakaa rikospaikalta löytyneistä luodeista rihlajälkikuvat ja verratkaa niitä minun aseesta tulleisiin luoteihin - homma on sillä selvä. Eivät olleet kuulevinaankaan, ja kyselivät kovasti kaikkea fiksua. Montako tuntia liikun vuodessa metsässä.. Halusivatkohan he oikeen minuutin vai sekunin tarkkuudella? No juu.. Yrittivät kai painostaa ja saada tunnustamaan. Outoa tässä se, että pitivät minua syyllisenä alusta alkaen ilman todisteita. Rikoksen oikealla tekijällä on ilmeisesti ollut koira mukana ja hän on käyttänyt maiharityyppisiä kenkiä. Näin päättelin siitä, että kyselivät kauheasti onko minulla koiraa, ja miten paljon olen siskoni koiran kanssa liikkunut. Kun poliisit tekivät rynnäkön porukoiden kämppää, huusivat he ovelta että "Koira kiinni! Me tullaan sisään nyt!". Itse en tätä ollut todistamassa, mutta vanhempani näin kertoivat. Kyselivät heti sisääntultuaan, että "Missä on ne Jonin maiharit?". A) Meillä ei ole koiraa B) En käytä maihareita, enkä omista maihareita. Olivat varmaan kattoneet juuri jonkun csi jakson ja kuvittelivat kaikennäköstä.. Faijani pysäytti poliisit eteisessä - kun rynnivät omin päin sisään - ja sanoi että tänne ei ole tulemista ennenku kertovat mistä on kyse. Sanoivat, että minua epäillään ampuma-ase rikoksesta ja tulevat nyt sisään. Faijani kyseli, että eikö tämmösessä pitäisi olla kotietsintälupa. Vastaus: "Tämä koskee ainoastaan ampuma-aseita, tämä ei ole laajempi kotietsintä. Sillon ei tarvitse kotietsintälupaa" Kumma kyllä penkoivat entisen huoneeni, kaapit, roskapussit, henkilökohtaiset tavarat.. Pisti vähän ihmetyttämään.
Tottahan se on, että jos samantien ottaa asianajajan mukaan touhuun niin epäilykset nousevat. Viimeksi käydyn puhelun perusteella en vaan välttämättä uskalla enää sanoa yhtään mitään, kun en tiedä mitä voin sanoa ja mitä HE voivat sanoa! Ei minulla ole mitään salattavaa, mutta jokainen varmasti tietää miten poliisi pystyy asiasta kun asiasta vääntämään negatiivisen puolen esiin ja lähteä sitä kautta syyllistämään uudestaan. Toimii vähän niin kuin suomen media. Minulla kun on sellanen tunne oikeasti, että haluavat väkisin ottaa ne aseet minulta ja yrittävät kokoajan keksiä/etsiä syitä niiden pois ottamiseen kun eivät saaneet minusta syyllistä niihin rikoksiin.
Olen tässä myös miettinyt sitä, että senkin takia homma olisi hyvä hoitaa hyvin mielin ilman juristeja, koska tulen varmasti jatkossakin hakemaan lupia samaisesta poliisilaitoksesta. Olen jo kyllä asennoitunut siihen, että vaikka saan aseeni takaisin, niin jatkossa lupien saanti tulee olemaan helvetin paljon vaikeampaa - ellei jopa mahdotonta. Sain sovittua tapaamisen tätä "operaatiota" johtavan poliisin kanssa viikolla 16 - samainen mies päättää lupa-asioista tässä kunnassa. Tässä pääni miettinyt puhki, että mikä olisi paras vaihtoehto tapaamisessa.. Mennä sinne kenties hyvän asianajajan kanssa joka katsoo että poliisikaan ei sano mitään väärää, mennä sinne yksin ja antaa niiden syytellä entistä enemmän ja kenties antaa niiden puhua ohi virkamerkkinsä(laittomia syytöksiä yms.)... Yksi hyvä vaihtoehto olisi se, että menen vielä nyt yksin tapaamiseen ja jos vähääkään siltä tuntuu että yrittävät saada minua puhumaan jotain mistä voisivat syyllistää enemmän, pistäisin suuni kiinni, marssisin ulos toimistosta ja seuraavalla kerralla sitten asianajaja mukana. En ole vielä kertaakaan tavannut tätä poliisia, joka johtaa tätä hommaa. Ainoastaan puhelimessa puhunut hänen kanssaan, joten ehkä hänen mielipide muuttuu kun tapaamme kasvotusten. Näitä juttuja voi vaan arvailla.. Prkl.. Toivottavasti tapaaminen menee hyvin ja olen vaan saanut väärän käsityksen heidän asenteestaan.
Semmonen juttu vielä, että videoni oli jo paljon ennen jokelatapausta netissä. Laitoin ne pois näkyvistä kyllä heti kun kuulin niistä jokelan surmista ja videosta, mutta kolme viikkoa sitten laitoin ne takaisin näkyviin. Ei ehkä olisi vielä pitänyt..
Tuosta minun sosiaalisuudesta.. En ole mitenkään epäsosiaalinen ihminen. Yritin vain korostaa sitä miten vaikeata minun tässä tapauksessa olisi lähteä myöntämään "virhettäni" poliisille ja pyytelemään anteeksi. Olen toki nöyränä/asiallisena poliisin edessä, mutta pidän kyllä mielipiteestäni kiinni vaikka kuinka väittäisivät vastaan. Mielestäni tän maapläntin kohdalla lukee kartassa suomi eikä venäjä, ja uskoin vielä vähän aikaa siten että oikeus voittaisi suomessa..
|