Kaikki sotaelokuvat joissa sankari saa korkeintaan tikun sormeensa 2½ toiminnan aikana ja lähtee auringonlaskuun sikari suussa parta ajeltuna on just sitä itteensä
Ylimässäilevää B-hollywood tasoa, jonka ainoa tehtävä on vetää rahat pois tyhmiltä katsojilta (tämä kommentti ei ollut kohdistettu Vonlekaan vaan yleistetty laajemmin).
Se hyvä puoli noissa on että kun penkkiin istuu niin tietää napsauttaa aivoista virran pois ja hotkia vain popcormenja ja hörppiä limpparia ja toivoa ettei tuu ihan jumalaton kusihätä kesken rainan......
Jos nyt joitain "fiksuja" hollywood sotaleffoja pitäis mainita nin Pelastakaa sotamies Ryan on ihan fiksu toteutus vaikka onkin periamerikkalaista isänmaa-paatosta. Tosin samaa noudatettiin meilläkin jos meni useampi poika samasta talosta niin yksi sai sen enempiä selittelyjä lähtöpassit kotiin juuri tuolla verukkeella ettei mene kaikki pojat samasta talosta. Papan siskon mies oli juuri em tapaus. 2 velejä meni viikon sisällä ja 1 jäi jäljelle niin lähtö rintamalta oli kuin olisi hauki lähtenyt rannasta. Littera kouran ja kotiin mars oli komento..... (meni OT)
Toinen ja vielä fiksumpi on Thin red line (veteen piirretty viiva). Jo vähän realistisempi ja raadollisempi, kuten nyt sodat tuppaavat olemaan.
Eatwoodin setti "Kirjeitä isältäni" ja "Iwo Jiman sankarit" olisi katsomisen arvoinen varmaan.
Ja Tali-Ihantala on Must to see... siinä ois lekallekkin fiksumpaa menoa kuin joku jussi rampa ja iso miina
-- Wannabe OFF-roader --
l-200(@)offipalsta.com
