Joskus käy tuuria noiden pudokkaiden kanssa.
Yhden LJ:llä ajaneen tiimin vinssimies löysi yliajetun kännykkänsä itse Koppimäestä. Tuli puolijuoksua kyselemään kallion juurella, että onko näkynyt sellaista ja sellaista kännykkää? Eipä siellä yön pimeydessä maastoutuneet kännykät pahemmin näy. Vinssimies menee sitten yhdelle rastille kuuntelemaan sieltä täältä maata ja kas, jossakin syvällä soi. Nostelee pään kokoisia ja vähän suurempiakin kiviä useamman pois jostakin kuopasta ja siellähän se nokialainen montun pohjalla pimputtelee melodioitaan.
Sillä rastilla oli käynyt muistaakseni kaksi muutakin autoa heidän jälkeensä. Mies lähtee takaisin muun tiimin perään iloisena kuin lahjan saanut pikkupoika. Siinä kohtasi tuuri kiitollisen kokijansa - hyvä niin
Kai ne nokialaisetkin sitten jotakin kestää.
Offipalsta.com - sinne ne webwheelerit menneet on