Lainaus:
quote:
Voi luoja<img src=icon_smile_dissapprove.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_dissapprove.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_dissapprove.gif border=0 align=middle>
Ei tietenkään toista voi omistaa. Ja kun kyseessä on entinen suhde, niin silloinhan on vapaa menemään.
Kysymys on ystävyydestä ja siitä miten sen asian kokee. Se on varmaan ihan totta, että tähänkään asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mielipiteitä on monia, niin se pitääkin olla.
Mä olen kyllä saanut vahvistusta omalle ajattelutavalle ja olen ilokseni huomannut että on vielä sellaisia ihmisiä jotka arvostavat ystävyyttä.
|
Olet siis hakemassa omalle ajatusmallillesi tukea! Juttuja lukiessa tulee sellainen käsitys että kaverisi ei voi yksityiselämässään olla tekemisisissä sellaisten ihmisten kanssa joista sinä et satu pitämään tai joiden kanssa et tule juttuun. Sinulle Ystäviä ovat siis vain ne, jotka tekevät kuten sinä tahdot ja seurustelevat vain sellaisten ihmisten kanssa jotka sinä hyväksyt?? Ystävien tunteet ovat sinulle toissijaisia!! Varsin erikoista ystävyyttä, mutta kukin tyylillään.
Kun tuossa kirjoitat, että on hienoa kun on sellaisia ihmisiä jotka arvostavat ystävyyttä, niin oletko ajatellut millainen ystävä itse olet kun haluat rajoittaa toisten yksityiselämää??
Ja kun vakuutat luopuneesi Exästäsi niin eipä siltä oikein näytä kun pikemminkin pidät "kynsin hampain" kiinni menneestä tai ainakin yrität "kostaa" vastapuolelle kärsimäsi "vääryyden". Jos on tullut ero niin ei se elämä ainakaan tuolla asenteella paremmaksi muutu! Ja jos ystävyys on siitä kiinni että pitää kaverin kaikkia tekemisä vahdata niin sääliksi käy.
Kannataisko katsoa välillä peiliin ja miettiä olisko itsessäkin jotakin muutettavaa, eikä se elämä pelkästään yhdestä ihmissuhteesta voi olla kiinni vaikka luopuminen kovalle ottaakin.
Positiivisella asenteella kohti uusia ihmissuhteita!
Inhorealisti