Niistä maaleista, mistä on omaa kokemusta, niin parhaiten kestää mekaanista kulutusta (panssarit, astinlaudat jne) ja auringonvaloa (konepellit ja muut ulkona olevat rakenteet) 2-komponenttinen uretaanimaali. Epokseja on monenlaisia ja osa voi hyvin olla mekaanisesti kovempia kuin uretaanimaalit. Sekä Teknoksen että Tikkurilan tuoteselosteet mainostaa kuitenkin epokseilla kemikaalien ja mekaanisen rasituksen kestävyyttä, mutta uretaanimaaleissa niiden lisäksi myös säänkestävyyttä.
Sekä 2k-epoksia että 2k-uretaania on himmeänä. Kumpikin on minun mielestä kestävämpi vaihtoehto kuin 1-komponenttinen alkydimaali. Epoksi ei vaan ole parhaimmillaan auringolle alttiissa paikoissa ja niitä varten on uretaanimaali. Paikkasin 2-3 vuotta sitten auton lokasuojasta peltiin asti olleen melko pitkän naarmun 2-komp uretaanimaalilla, joka on samaa väriä ja kiiltoa kuin auton oma maali. Silloin se ei erottunut, mutta nyt paikka erottuu, koska auton maali on himmentynyt ympäriltä ja paikka kiiltää paremmin.
Hiekkapuhallettu pinta kannattaa maalata tai maalauttaa heti puhalluksen jälkeen saman tien epoksipohjalla, koska sen päälle käy melkein mikä maali tahansa. Pohja estää heti alkavan ruostumisen, johon riittää pelkkä ilman kosteus vallan hyvin. Jos puhaltaja ehdottaa konepajapohjaa, niin pyydä mieluummin epoksipohja. Konepajapohja ei käy alustaksi kaikille maaleille, vaikka aika yleispätevä muuten onkin. Puhaltajan pitäisi tietää sopivuudet, mutta epoksipohja on sopiva melkein kaikkeen.
Jos maalaat päälle millälie maalattuja vanhoja pintoja, niin vanhan maalin sopivuus päällemaalattavaksi 2-komp maaleilla pitää kokeilla ensin. Pahimmassa tapauksessa uusi maali ei kovetu koskaan, vaan jää pehmeäksi. Jos ei sovi, pitää vanha poistaa kokonaan tai maalata jollakin muulla. Jos vanha maali ei mene tinnerillä liottamisesta pehmeäksi (1-2 tuntia tinnerirätti märkänä päällä ja sen jälkeen kokeillaan pintaa), niin se melko todennäköisesti kestää 2-komponenttimaalilla päälle maalaamisen. Kannattaa kokeilla maalin kanssa pieni ala kuitenkin ensin. Jos ei sovi, niin vanha maali pitää poistaa. Hiekkapuhallus olisi hyvä konsti, koska jättää hyvän karhean tartunnan pohjamaalille.
Joskus puhutaan 1-komponenttisen etuna sitä, että on helpompi paikkamaalata. 2-komp maalipintaa ei tarvitse niin usein paikkamaalata (kestää yleensä paremmin), eikä maalin sekoittaminen ole mitenkään hankalaa. 1 osa kovetetta ja 2-6 osaa maalia tuotteesta riippuen sekaisin metallikupissa tai pienessä purkissa. Mukaan liraus liuotinta, jos jää liian jäykäksi. Pienet määrät sekoittaa helposti, kun ostaa vaikkapa apteekista 20 millilitran lääkeruiskun. Apteekin ruiskun muovi kestää tinnerin ja muut 2-komp maalien liuottimet. Sillä on helppo imeä sekoitettavia osia purkeistaan tarkat määrät. Isompiin määriin taas rosterinen desin (tai isompi) mitta on hyvä väline. Vanhaa muovista viilikuppia ei kannata edes kokeilla - on maali pöydällä melkein saman tien.
Erillisen kovetteen etu on paikkamaalaajalle se, ettei se maalipurkin kansi jysähdä kiinni. 2-komp maalin muoviosa (maali) ei kovetu ja liimaa purkin kantta kovasti kiinni. Joskus vajaan vuoden purkissa ollut loppu 1-komp alkydimaali saa kannen niin kovaa kiinni, että purkki menee rikki kantta väkisin auki kammetessa. 2-komp maalin kanssa ei ole koskaan käynyt niin, koska se ei kovetu ilman kovetetta. Kovetepurkkikaan ei jysähdä kiinni, koska se ei taas kovetu ilman sitä maalia.
Oho - tulipas tarinaa. Toivottavasti edes asiaa...
Offipalsta.com - sinne ne webwheelerit menneet on
|