Tulipa pitkänä viikonloppuna vähän kötösteltyä.
Aika tutun näköinen toinen noista konepelleistä, jotka eivät mitään peltiä olekaan. Tallikin on vaihtunut.
Kun siinä on alunperinkin ollut läpireikiä, pitihän niitä alkaa hahmotella. Reiät päihin, että linja säilyisi:
Tyrolitin 6 mm tappijyrsin ja Bilteman vinku.
Sitten pitikin jo hahmotella mistä ylimääräiset leikataan pois. Tussi käteen ja peukalolla pidellen piirretään vakioetäisyys reunasta.
Tässä sai jo vähän mittailla miten mahtuu, mielellään säilyttää niin paljon reunaa kuin mahdollista jäykkyyden nimissä.
1 mm katkaisulaikka osoittautui hyväksi myös tässä, kapea terä minimoi pölyn. Eikä edes kutise vaikka peruskamppeita kummempaa ei ollut niskassa (hengityssuojain sentään).
Loputkin reunat.
Tässä sitten jo pohjamaalissa. Tunnistaako Iin varakuningas (jos sattuu lukemaan) maalaustelinettä?
Tuli vielä ennen maalauksia veisteltyä vähän pehmeämmiksi noita sisäpuolen kurveja, tässä pintamaalia:
Sitten keulapeltiin. Alkuvaiheista ei ole kuvia kun ei tullut haettua uusia pattereita kameraan. Saksasta ostetut 2300 mAh akut ovat kahden vuoden jälkeen kyykänneet. No, aiheeseen.
Aluksi tuli irroitettua epäreijät poraa, vinkua ja reikäsahaa käyttäen. Yllättävän hyvä vehje se vinku. Ainoa jota pitää varoa on ns. jyrskähtäminen, eli kun vinku alkaa kulkea reijän reunoja myöten hulluna vatkaten. Meinasi niitä konepellin louversseja tehdessä tulla savu korvista useampaankin otteeseen parhaiten toimivaa menetelmää harjoitellessa.
Valmiita korokepaloja maskia varten ei lasikuidussa ole, joten niille ja lampun säätöruuveille ja -jouselle täytyy vähän askarrella kiinnikkeitä.
Vielä toinen kerros maalia, kun tuli vähän naarmua ja ensimmäisen kierroksen valumiakin (oho!) peiteltyä.
Tässä alapuolen kiinnike, laitoin sikaflexit väliin ettei lasikuituun kohdistu kohtuuttomia pistevoimia.
Tässä säätöruuvien muovisten kiinnitysnirpukkeiden kolot takapuolelta. Aloitin asemoimalla reijät tarkkaan, otin mitat alkuperäisestä maskista (oli onneksi tasamillejä) että valokuvion saa fiksuksi ja porasin ensin neliön kylkeä puoli milliä vajaalla poranterällä läpi, ja neliskulmaisella neulaviilalla sitten loput.
Kävi nopeammin kuin olin odottanut. Koska aluperin muovi on vain n. 1 mm pellissä kiinni, tein reikiin ns. päästöt (eli yhdet vastakkaiset kyljet aukenevat maskin takapuolta kohden) jotta muovinipsuke purisi kiinni laajentuessaan ruuvin halkaisevasta voimasta.
Tällaisten korokepalojen varaan maski tulee. Ne ovat "sitä metallia, jota ei tarvitse maalata" kuten muutkin kiinnikkeet.
Pellistä taivutettuun S-palaan hitsasin mutterit alapuolelle jotta maskin saa samalla tavalla kiinni kuin alunperinkin.
Tässä umpion kehyksen pidätinjousen kannake (tms), niihinkin laitoin sikaflexit väliin.
Konepeltiin ei keittiövaaka (5 kg) riittänyt, mutta lasikuituinen keulapala painoi 2380 grammaa kun taas alkuperäinen 4630 grammaa ruosteineen päivineen, eli noin puoleen voisi kuvitella painon tippuvan vaihtuvissa osissa.
Lopuksi pikainen, sopivasti rajattu koesovitus auton nokalle.
Edited by - JF on 10/12/2007 02:00:27