Lainaus:
quote:
eikös nuo koirapuistot ole pikkasen laiskoille tahi kovin kiireisille imeisille.
|
Ei välttämättä. Meidän koirukset kun ovat vinttikoiria ja siksi kovia juoksemaan niin koirapuistot ovat mitä parhain tapa heille sitä juoksuiloa suoda. Itse en jaksa enkä pysty juoksemaan 40-50 km/h, kovin pitkään ainakaan <img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle> Ja yleensä meillä menee kyllä koirapuistokäyntiin paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin normaaliin iltalenkkiin muutaman korttelin ympäri.
Mutta itse asiaan sitten vähän. Meillä kerätään koirien jätökset
aina kun ne osuvat vähänkin hoidetun näköiselle alueelle kuten esimerkiksi naapurin ojiin, puistoon, kadulle, kadun varteen, naapurin ajotielle ja niin edelleen. Metsästä tai heinikkoa kasvavasta (kaupungin hoitovastuulla olevasta) ojasta niitä ei lähdetä onkimaan, eipä niitä edes tässä pimeydessä sieltä löydä! Yleisesti ottaen tuo kakkojen noukkiminen ei ole mikään vaiva ja jos sillä saa lähimmäisten mielen paremmaksi niin mikäs siinä sitten. Meidän koirat, vaikka isoja ovatkin, vääntävät melko kiinteää tavaraa jota on helppo poimia.
Huvitti oikein tuossa yhtenä aamuna kun olin aamulenkillä meidän kolmen hurtan kanssa. Yksi niistä tuuppasi pari kikkaretta läheisen rivariyhtiön nurmikolle ja minä kaivoin pussin taskusta ja noukin kasan talteen. Koirus ei ollutkaan vielä ihan valmis vaan liikahti pari askelta eteenpäin ja jatkoi toimitusta. Ahaa, pakki tällä kertaa vähän kovemmalla, eipä siinä mitään. Aikansa työskenneltyään maahan tipahti pikkiriikkinen kikkare ja sekin sai kohtalokseen saman pussin. Koira otti taas pari askelta eteenpäin, väänsi ja väänsi mutta mitään ei enää tullut joten tyytyi kohtaloonsa ja jatkoimme matkaa. Samalla aukesi vastapäisen talon ulko-ovi ja kohtelias herrasmies sieltä huikaten että "kerää sitten ne paskat helvettiin sieltä pihasta!". Heiluttelin siinä pussia todeten samalla että "kerätty jo, täällähän nämä". Vastaus tuli välittömästi kuin apteekin hyllyltä että "se harmaa kyykkäs vielä kerran etkä kerännyt". Tähän taas minä että "paha kerätä kun ei tullut enää mitään". Ja kauniina kruununa sivistyneelle keskustelulle ovi pamahti kiinni. Näinhän se varmaan menis että pari kertaa viittis kumartaa muttei sitten enää sitä kolmatta? Just. En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako. Hassuinta tässä on se, että ko. herra ei kyllä tunnistanut allekirjoittanutta sillä olemme tunteneet toisemme noin 20 vuotta ja olleet ihan mukavissa ja lämpimissä väleissä. Täytyy varmaan vähän kommentoida kun seuraavan kerran vastakkain osutaan...
Onhan meitä, fiksuja ja ei-niin-fiksuja koiranomistajia. Ja fiksuja ja ei-niin-fiksuja ei-koiranomistajia.
Laskos
- Haluan olla Esa -