Vanha renki ja nuori poika istuivat maaseudun kuppilassa.
- Katsopas poika tuonne pellolle, renki sanoi kuulijalleen. Näetkö kuinka komeasti sitä ympäröivä aita on rakennettu? Minä sen tein, kuukausia ahkeroin ja panin itseni likoon, mutta sanotaanko minua sen ansiosta vanhaksi aidantekijä-Väinöksi? Ehei...
Sitten hän heilautti kättään kuppilassa ja sanoi:
- Huomaatko kuinka hienosti tämä paikka on sisustettu? Kerrassaan hienoa käsityötä, eikö vaan? Minä sen tein toissa talvena, pitkiä päiviä kahden viikon ajan, mutta sanotaanko minua sen ansiosta vanhaksi sisustaja-Väinöksi? Ehei...
Sitten renki osoitti ulos ikkunasta.
- Katsos tuonne, poika. Näetkö tuon kaivon? Minä sen paikan katsoin ja viime kesänä kaivoin. Syvä kuin mikä, melkein Kiinaan asti. Selkänahallani sain aikaan, mutta sanotaanko minua sen ansiosta vanhaksi kaivontekijä-Väinöksi? Ehei...
Sitten vanhus vilkaisee ympärilleen ettei kukaan vain kuuntele ja lausuu hiljaa:
- Mutta kun kerran nussii vuohta ja jää kiinni...
<center>__________________________________________ ____________________________</center>
<center>Olen KALAVIEHE!!!</center>
|