Eiköhän se ole sitä että sutta on pelätty iät ajat. Jos lapsi oppii järjettömän käyttätymisen johonkin asiaan opettaa hän sen tietämättään jälleen lapsilleen. Semmoinen mukava noidan kehä...
Vierasta asiaa on niin kiva pelätä yhdessä. Tulee semmoinen mukava yhteen kuuluvuuden tunne kun on "yhteinen vihollinen". Voidaan kokoontua ja pävitellä asiaa. Löytyy sitä kauan hukassa ollutta yhteisöllisyyttä. Ne jotka on nukkuneet historian tunnit voi huvikseen hiukka kaivaa aiheesta, toimii joka kerta...
Sohaistaanpas muurahaispesää vaihteeksi toiseen suuntaan. Kuinka monta lasta on kuollut viimeisen 100 vuoden aikana perheväkivaltaan? Kuinka moni törmää tuohon aiheeseen, merkkeihin siitä? Mutta ei laita tikkua ristiin sen eteen? Mutta tämä asia ei olekkaan mukava, se ei luo sitä mukavaa yhteen kuuluvuuden tunneeta. Ei ole "yhteistä vihollista". Kun se saattaakin olla että naapurin ukko humalpäissään piekesee vaimoaan ja tenaviian. Mutta muuten se on niin mukava kaveri ettei sen "yksityiselämään" halua puuttua. Vai napsahtaako omaan nilkkaan ja asialle ei osaa/voi tehdä mitään. Mutta jos jahtaisi sutta niin unohtusipas asia ainakin hetkeksi.
|