paljon varmasti tosiaan riippuu siitä, että mitä repii ja miten. esim. vaikka HJ mahansa varassa suossa aikaansaa helposti 4000kg vastuksen, uskoisin.
volvo F6:hinurilla revittiin viimekesänä linja-autoa metsästä, joka oli akseleidensa varassa maapohjassa, ketju oli lujuusluokitettua ja sakkeli laaritavaraa jossa poikkitappi 12mm.
se lähtee sakkelin pettäessä yllättävän lujaa tuommoinen raskas kettinki liikenteeseen, voin vain todeta. hinurin kopissa tärähti jonkin verran, kun nyhtäisyn jälkeen ketju iski ruoskan lailla nupin takaosaan. ihmiskalloon osuessaan hajottaa varmasti luun kuin päreen. olen itse käyttänyt noissa omissa romuautojen repimisissä ( = metallinkierrätysjuttuja ) ihan perus bilteman veneosastolta löytyvää 16mm poikkitapilla olevaa sakkelia, joka tuntuu jo kestävän, yksikään ei ole ainakaan vielä hajonnut, ohuemmalla tapilla olevat ovat kyllä vääntyilleet. noissa repimällä tapahtuvissa vedoissa hetkelliset voimat saattavat kasvaa yllättävän suuriksi, esim. kalliolouhikkoon juuttunutta palanutta ford 3000-mallin traktoria repiessä väsähti bj:n takalaita melko hyvin, kun ei tullut huomattua että traktorin takavanteen nurkka oli kiilautunut peruskallioon. periaatteessa jos vetokulma ei tuolloin anna mahdollisuutta vedettävän kääntymiseen muuhun asentoon, on tuolloin sama kuin yrittäisi vetää maapalloa perässään, joten ei ihme, että bertan orkkis-takalaita antautui ennemmin..
normi henkilö- tai pakettiautoja on revitty riekaleiksi kun ovat olleet puiden seassa jumiutuneena, yleensä lähtee katto, kontti, kylkipala tai auton etuosa moottoreineen ensin mukaan ja palasinahan se on sitten helpompi vetää kuormaan muutenkin. vetopisteisiin kannattaa panostaa, ettei ainakaan se vetopiste ole juuri se ketjun heikoin lenkki.
jos taakse olet vetopisteitä laittamassa, niin mahtuisivatko takalaitaan kumpaankin reunaan takarukopalkkien kohdalle? siinä olisi rungon vääntymisen ehkäisyn kannalta looginen paikka. pistä kuvaa niin tietäisi mistä on kysymys?
pakkeli, ystävä vai vihollinen?