Juu, tämä on aina yhtä ihan argumentti kun se oma 1-vuotias tenava lähtee pihasta suden/kyyn/muun pahiksen toimesta. Tosia-asiahan on se että elämään kuuluu riskejä. Mitä yritän sanoa on se että osa niistä on syytä hyväksyä ja joillekin voi jopa tehdä jotakin. Järki vaan käteen sen tekemisen kanssa.
Mitä en ymmärrä on se että sudesta tarvitsee pitää tuollainen meuhkaus kun se ihan oikeasti ei ole niin kummoinen riski. Kun aikaa kuluu niin ihan varmasti koittaa se päivä kun jonkun lapsi lähtee suden suuhun. Voimia niille vanhemmille en sitä kenellekkään toivo, mutta niin käy aikanaan. Mutta kuinka moni teistä joilla on lapsia sanotaanko alle 7-vuotiata laittaa lapsen koulubussiin/taksiin/omaan autoon? Aika moni. Jos nyt sitten jätetään rattijuopot ja piittaamattomat suojateiden surmat ulkopuolelle. Niin kuinka monta alle 7-vuotiasta on 1800-luvun jälkeen kuollut liikenteessä ihan puhtaan vahingon ja huonon tuurin vuoksi? Olisikos tässä nyt aika hetkeksi pysähtyä ja miettiä noita mittasuhteita ja riskejä. Autot on tuttuja, ne ei hiivi yöllä pihoilla ja luiki karkuun kun näkee ihmisen. Siksi se auto ei pelota. Miettikää hetki miksi se susi ihan oikeasti tuntuu niin hankalalle naapurille? Tässä olisi nyt ihan pieni pointti kaikille nopeurajoitus nillittäjillekin.
Mitä omakohtaiseen kokemukseen tulee niin lähti tuossa pari päivää sitten muutama rakas kotieläin supin/ketun/ehkäpä mäyrän mukaan aidatusta tarhasta. Harmittaa ja ei tunnu kivalle. Silti en ole näitä petoja vainoamassa. Se on osa elämää. Ehkäpä teen pieniä parannuksia aitaukseen.
Mitä koiriin tulee niin niitäkin asuu meillä. Lähistöllä ei ole susia, mutta ilveksiä on ja hyvä niin. Ilves on myös aika kenkku kaveri koiralle, siinä voi lähteä henki koiruudelta jos kohtaavat. Enkä ole niitä Ilveksiäkään jahtaamassa. Koirat on yön sisällä tai aitauksessa. Jokainen lenkki metsässä on tietoinen valinta, sekin päivä voi koittaa että ilves koiran raatelee/tappaa.
Siltä varalta että jollekin on tullut väärinymmärrys, en ole metsästystä vastaan. Joiltakin osin kritisoin miten ja miksi metsästetään. En arvosta ihan hirmuisen korkealle sitä perinteistä hirvimiestä joka ajaa jokaiseen passiin autolla, lahtaa emon ja vasan. Järjestyksessä vasa ensin emo sitten. Näinhän saa tehdä, emoahan ei silloin enää seuraa vasa. Hienon metsätys suorituksen jälkeen retostelee nokkeluudellaan tulilla ja kiskoo nupin siihen kuntoon että hädin tukin pysyy pystyssä ja hurauttaa autolla kotio...
|