Syitä ongelmaan uskoaksemme on useitakin, mutta samoille linjoille meidän ajatusmaailman kanssa on tässä aivohiiressä päädytty lähinnä Kivisen/Käyttäjän mietinnöissä. Vaikkei Kivisen kanssa monestakaan asiasta olla samaa mieltä (<img src=icon_smile_blackeye.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>), niin mutupohjalta ja laskennallisestikin on helpompi päätyä lopputulokseen missä lukkolevyn ja vastinkappaleen välinen kulma, yhdistettynä väsymiseenkin, taittaa pultin poikki juuresta, siitä vastinkappaleen tasopinnasta, kun röykyissä rengas antaa lisäpotkua tarpeeksi kauan.
Asennuksen ammattitaidostakaan ei tietenkään voi antaa takeita, mutta se on tehty täysin samoilla momenteilla, pulteilla ja asentajilla jotka on asentaneet Bead-Lock:eja muutamia satoja kappaleita. Sehän ei tietysti ole tae sille, että kyseinen metodi ja momentit millä meillä tehdään soveltuisi juurikin tälle mallille, mutta jotain meriittiä kumminkin.
Ohjeistettu on kyseisessä tapauksessa käyttää kovempia pultteja, jos nyt jostain sieltä edes saa, ja tarkkailla/jälkikiristää säännöllisesti.
Valmistajasta tälle sarjalle ei ole mitään tietoa, eikä myöskään käytetyistä materiaaleista. Mun tiedossa on 7 metallipajaa suomessa joissa on tehtailtu samannäköisiä sarjoja, todennäköisesti niitä on enemmänkin, mutta valmistajaa ei nyt etsitä, EIKÄ SYYTETÄ!!, vihaiselle soittajalle siis tiedoksi.
Minun mielestäni ei ole mitään hyötyä siitä, että lukkokehä (ulompikehä) on jo valmiiksi sisäänpäin taipunut ja asennettaessa paikoilleen taivutetaan sitä vielä lisää jolloin levyjen välinen kulmaero suurenee entisestään-lukkokehä vääntyy keskiöstä sisäänpäin ja vastinkehä ulospäin, vääntäen pulttia keskiön suuntaan. Pultin juureen tulee vääntömomenttia reilusti kun pultti pakostakin jää suhteellisen pitkäksi varsinkin joillain rengasmalleilla.
Metallurgian diplomi-inssit nyt nauravat tietysti jakoavaimena putkensa äärellä tälle mielipiteelle ja kohta tulee vastalausetta suut ja silmät täyteen...
|