En ole tarkemmin pohtinut, mutta näin äkkiseltään tuntuu, ettei evoluutio toimi ihan "villin" luonnon tapaan ihmisen osalta enää nykyisin, siis että lajinsäilymisen kannalta heikot ominaisuudet karsisivat geeniainesta pois suvunjatkamisesta. Toisaalta, jos ihminen kehittyy lajina niin, että pystyy erilaisin konstein paikkaamaan yksilön perimän heikkouksia, esimerkiksi lääketiede, turvakoti, lähestymiskielto jne. niin kehitystä sekin on, mutta enemmän sellaista kollektiivista. Silloin se ei kuitenkaan ole yksilöistä itsestään lähtöisin eikä siten aidosti evoluution tapaan heikompia yksilöitä karsivaa, vaan lajin suorittamaa heikompien yksilöiden suojaamista.
Mitä tulee kännääviin hirviin, niin väkisin tulee yksi tapaus aina mieleen. Oli talviaika ja meillä oli sokerijuurikasvarasto yhden pellon laidalla. Haettiin sieltä peurojen ruokintapaikalle niitä jurtteja, mutta hirvetkin siinä kävi syömässä.
Käymäänhän ne sokeripommit alkoi jossakin vaiheessa lumen alla. Niitä on helppo lapioda kasasta lumen alta suoraan auton lavalle, kun käyminen pitää kasan sisuksen sulana. Vein ne ruokintapaikalle, mutta ei sinne seuraavana yönä peuroja tullut. Ainakin kaksi hirveä (jäljistä päätellen) oli käynyt siinä syömässä.
Hirvet oli ottaneet siinä oikein kunnon lärvätsalot, sillä lumessa oli vähän joka puolella takapuolen kuvia, ihmeellisen muotoisia makuujälkiä ja oletettavasti jonkinlaista oksennusta. Luupäät oli vetäneet pötseihinsä sen koko läjän, puolikkaan pickupin lavallisen niitä käyneitä jurtteja. Hirvi käy levolla kyllä makuulla, mutta ei istu niin kuin ihminen istuu lattialla, eli että jäljeksi jää kuva takapuolesta ja (taka)jalat sojottaa ahteerin jäljestä poispäin. Koskaan ennen en ole nänyt hirvieläimen jättävän sellaisia istumajälkiä.
Mietittiin, että uskaltaako niitä tuollaiseen opettaa, tunkevat pian kieli pitkällä paikallisen rantaremmin sekaan seuraavana kesänä...
Offipalsta.com - sinne ne webwheelerit menneet on
|