Kerron tässä tositarinan koirastamme ja jo manan majoille menneestä saksanpaimenkoirasta.
Naapurissa asui kookas saksanpaimenkoirauros ja lisäksi siellä oli pieni norfolkinterrierinarttu. Saksanpaimenkoira piti ilmeisesti terrieriä "tyttöystävänään". Meidän perhoskoira, joka on uros, oli kovin kiinnostunut terrieristä ja ne tekivätkin tuttavuutta aina, kun tapasivat lenkillä.
Kerran tytär oli ulkoiluttamassa koiraamme. Samaan aikaan lähti naapurista saksanpaimenkoira emäntineen. Koira oli irrallaan, huomasi koiramme ja lähti juoksemaan kohti koiraamme. Saksanpaimenkoiran omistaja huusi tyttärellemme, että nosta koirasi syliin. Eihän siinä vaiheessa kerinnyt mitään tehdä, vaan saksanpaimenkoira hyökkäsi koiramme kimppuun ja alisti sen. Onneksi ei tehnyt mitään muuta.
Tuon tapahtuman jälkeen koiramme pelkäsi ulosmenoa ja pisti jarrut päälle heti rappusilla. Ja pelkää edelleen isoja koiria ja alkaa lakaista tietä hännällään jo kuullessaan ison koiran haukuntaakin.
Saksanpaimenkoira oli koulutettu ja omistaja piti sitä yleensä kiinni ja yleensä se totteli omistajaansa. Mutta tuo tapahtuma todistaa sen, että koulutettukin koira voi olla arvaamaton ja hyökkäillä, jos on olemassa joku tietty ärsyke. Tässä tapauksessa ärsykkeenä oli kilpakosija.
Saksanpaimenkoira jouduttiin lopettamaan noin vuosi sitten vaikean sairauden takia.
^^^^^^^^^^^
~~~~~~~~~~~
Age si quid agis
~~~~~~~~~~~
^^^^^^^^^^^
|