Aiemmin perheessä oli pystiffi ja nyt tahvo (kuten myös isäntä) ja kyllä yli 90kg koira tervepäisenä on upea seuralainen ja muutoinkin erittäin kiltti otus. nykyisin vain ei katsota terveyttä vaan ulkonäköä ja tuloksia löytyy. tuo tahvo aiheuttaa enemmän päänvaivaa kun kaikki ihmiset pitäisi tervehtiä ja nuolla ja varmana ne rapsuttaa jos oikein häntää heiluttaa kahdeksikolla tai ainaski niillä on namuja tai..........
pystiffin isukki tuli espanjasta ja sukutaulussa suoraan vuorilta otettuja yksilöitä. tahvo vaan muuten loistoyksilö. puolustaa itseään pakon edessä, mutta ei hauku toisia koiria eikä pullistele turhaan, tosin nartut on tässä rodussa yleensä se lempeämpi osapuoli (ainakin minun kokemuksen mukaan). mutta asiaan eli hihnan toiseen päähän: tahvon sisaruksia joku järjen jättiläinen oli kysellyt ja samalla tiedustellut joko on taistelukoulutus aloitettu: jäi ilman. Aiemmassa naapurustossa asunut huumehörhö kehui lähtevänsä hakemaan kahta dobermannia: jäi ilman, kun oli asiansa osaava kasvattaja. jos kaikki hankkisivat koirat sellaisilta kasvattajilta, jotka viitsivät hiukan miettiä omistajan soveltuvuutta paljolta säästyttäisiin. tosin kiputilat, kuumuus tms. voi aiheuttaa aiemmin terveelle koiralle mitä kauheampia tilanteita aggression muodossa..
lopuksi päättömälle vuodatukselle sopisi kotimaisen eläinkouluttajan asenne eräästä haastattelusta: vaikka ammattina on päätoiminen eläinten koulutus eri tarkoituksiin, hän ei jätä koiriaan lasten kanssa koskaan keskenään, KOSKA eläin on aina eläin. vietit voi ottaa vallan meille näkymättömästä syystä.
ps. mieliaiheeni avautumiselle on pienet lapset koiriensa kera pätemässä kaverien silmissä. kyllä on koirat kovilla..