[lystis]

Kyllä olen sitä mieltä, että se vähän vaatii, mutta paljon se antaa.
No siitä huolimatta leppoisassa 18.8 asteen lämmössä oli varsin mukava polkaista Igorin kannen irrotus projekti käyntiin.

Hommahan on aika simppeli, kaasari irti, pakosarjan ruuvit irti (kyllä lähti nätisti, messinki mutteri hyvä mutteri, ei tartu kiinni, vääntöhän se tietysti ei kestä kiristysvaiheessa kovin, siis pitää muistaa olla tarkkana) ja pako/imusarja väännetään sivuun oli suunnitelma, mutta hoplaa pakoputkipa ei annakkaan tässä yhtä paljon myöten kuin Tatjanassa.

No suunnitelma B käyttöön, putki irti pakosarjasta, luonnollisesti ne ruuvit ei sitten suostukkaan aukeamaan ilman tulta, (olisi ehkä kannattanut tarkistaa asia ennen kuin tuli kaasarista valuteltua bensat pitkin konehuonetta <img src=icon_smile_sad.gif border=0 align=middle>)
Noo, toisinaan elämässä pitää olla jännitystä ja lopulta homma hoitui onneksi ilman isoa liekkiä (hiukan jännitti kyllä tuohustaa kun yksin oli askartelemassa).
Pultit punaiseksi ja jo legendaksi muodostunutta CRC:tä perään (pieni lisä jännitys momentti ja sankka savupilvi) niin kyllä aukesi.
Nyt pakosarja kompleksi sitten irtosikin oikein mallikkaasti koneesta.
Venttiilikopan avaus paljastikin sitten, että jostain on nestettä päässyt öljyn sekaan, kermaista kuraa oli ilmestynyt koppaan, ei paljoa, mutta ei sitä tarvitsisi olla yhtään, varsinkaan kun ei ole ajeltu 10km enempää.

Mutta eteenpäin, keinuakselihan irtosi vallan kivuttomasti, niinkuin olettaa saattaa, samalla selvisi myös mieliä askarruttaneen rälläkällä tehdyn epäkurantin reiän tarkoitus peräosan moottorikopassa (ei liene uliyanovskin tehtaan tekoja).

Ilman tuota reikää työntötankoja ei näköjään saa pois katkomatta niitä vähintään 3 osaan, ellei siis pudota konetta alas.

Moottorin kyljessä olevat 2 huolto luukkua on sitten avattava sekin selvesi.

Ne pirun holkit (kukkopojat?) ei suostu jäämään koloihinsa jos ei niitä vähän sormella pukkaa vastaan kun vetäisee työntö-tikun pois, vaan tippuvat sikin sokin sylikkäin, onneksi tuli huomattua jo ensimmäistä tikkua nostaissa.

Tuo jakajan akselin takana oleva luukku olikin sitten hieman vaikeampi tapaus avata, ei tahtonut mahtua millään pois tuolta välistä, eikä suurta kiinnostusta ollut ottaa jakajan akselia kokonaan pois (mielessä sytön kohdalleen saaminen jo), no vähän jalan ruuveja löysäten (siis virranjakajan jalan, ei asentajan) ja raakaa voimaa käyttäen luukku lopen suostui mahtumaan pois kolostaan.

Ihmeellisesti karhennettu jostain syystä nuo tangot, hiomapaperilla tai jollain.

Eri koneestakin lienevät, tai sitten niitä on joskus vaihdeltu keskenään, koska 1 pytyssä jossa tangot ei missään vaiheessa ollut edes lähellä reiän reunaa on eniten kulunut tuosta kannen reiän kohdalta.


Mutta nou hätä <img src=icon_smile_cool.gif border=0 align=middle>
Onneksi tuommoisesta lukitusta aarre-arkusta (jo hylätyn Estonia nimisen hydrokopteri projektin jäännöksiä)<img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle>

Löytyi nippu uuden veroisia tankoja.

Kyllä säästäminen kannattaa aina, mitään ei saa heittää pois, etenkään venäläistä osaa, se taatusti sopii johonkin.

Sitten kannen-pultit auki.
Tässä vaiheessa jo muistutuksena: Kannattaa sitten kasaus vaiheessa muistaa tuo ilmanputsarin kiinnitysrauta.

Ettei unohda sitä pois kun se tulee kannen-pulttien alle (Tatjana mallissa myös sama).
Nimim. Meni yksi kappale euron arvoisia kannentiivisteitä piloille kun unohtui pois ja jouduttiin käyttään pultit auki (Tatjanassa).

Sitten ei muuta kuin nostoa.
Vesipumppu lähteekin sitten kannen mukana näköjään tuli huomattua (ei muistettua, vaikka olisi pitänyt <img src=icon_smile_angry.gif border=0 align=middle>), siis letku vesipumpusta irti.
Uusi yritys, nyt kansi nouseekin jo eri iloisesti muutaman sentin, kunnes
A: lämppärin hana.
B: keinuakselin takimmainen kiinnityspultti ottaa kiinni siihen konesuojan taka-osaan jota ei saa pois (prkl <img src=icon_smile_dissapprove.gif border=0 align=middle>)
Siis sekunti pari miettimistä, aa'a ensiapuna lämppärin hana asentoon kiinni, kun näkyi olevan korkeammalla ja uusi yritys.
Ei varsinaista apua, edelleen ottaa kiinni molemmista.
Tässä vaiheessa astuikin sitten raaka voima älyn varpaille, tovi vääntelyä, ravistelua ja kiroilua ja plumps, kansi olikin irti, jää sitten nähtäväksi millä v*****a se saadaan takaisin.
Ei nimittäin minkäänlaista havaintoa missä asennossa se sieltä muljahti pois.

quote: jos saa toivoa niin kansirempasta hyviä kuvia, itsellä sellainen myös pian edessä. Tosin Tatjanan siskolle, kovin ovat ainakin saman näköisiä
Kun ei ole tullut tuota naapurin tekniikkaa vielä kauheasti sisältä päin tutkittua, ulkoa on ihailtu sitäkin enemmän

Tuossa Capri mallissa on siellä ohjaamonpuoli päässä konepellis sellainen luukku joka helpottaa kannen irrotusta suuresti (lämppärin ilmanotto aukon edessä), sekä hieman avarampi konehuone.
<img src=icon_smile_shock.gif border=0 align=middle>

Tuon verran se vaati osien irroittamista kannen poistoon, tosin syyläri pitää poistaa takaisin laitettaissa, koska lektin rupellinta ei saa paikalleen muuten.

No niin, kansi on sitten irti ja paljasti karun totuuden.
3 pytyn pakoventtiili halki, eipä ihme jos paineet ja hieman ehkä vedotkin hukassa, käynnistä sitä ei kyllä huomannut millään.


Mikä lie sitten käynyt tekemään moisia vaurioita <img src=icon_smile_shock.gif border=0 align=middle>, liekö valmistusvika (epäilen jos kyseessä alkuperäisosa <img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle>.
Kannessa ei ainakaan minkäänlaisia jälkiä näy <img src=icon_smile_approve.gif border=0 align=middle>, sen sijaan 3 pytystä kyllä huomaa että se ollut jonkun aikaa jo pelkällä "bensa huuhtelulla" (tuo kuparin värinen reikä).

Oli aikas kiiltävä männänpää.

No ei edelleenkään hätää, taas astuu Estonia vainaan moottori kuvioon.


Siitä pakoventtiilit irti ja sopivan tiukkaa ohjariin sopivaa venttiiliä etsimään.

Venttilin irrotustyökalu :By_Neheman.



Ja sitten hieman sovitus hiontaa, tyyliin hiomatahnaa lautaseen, kiinni porakoneeseen ja edestakaista pyörimis-liikettä sopivalla voimalla/nopeudella tulevaa sijoituskohdettaan vasten venttiilillä hinkaten .

Tiedä sitten kuinka hyvä tuo meidän keino on, mutta tähän asti toiminut ainakin itä-vehkeissä (ja jopa opelissa).
Sitten käytiin paikallisessa auto-tarvike liikkeessä kuulemassa kunnon naurun remakka esitellessämme venttiilin-varren-suoja-kumia.

Jota ammattipiireissä kutsutaan myös sateen suojiksi.
Johon nimitykseen syy selvesi myös itsellemme myöhemmin.

Se tosiaan on kuin sontsa joka liikuu venttiilin-varren mukana ylös alas, suojaten öljysateelta vartta imutahdin aikana kyseisessä pytyssä <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>
Niin ja pakoventtiileissähän ei siis ollut mitään tiivistystä, eikä niihin luultavasti kuulukkaan, nämä veikeät hatut on vain imupuolen varsissa.

Muutahan ei sitten voinutkaan tehdä, paitsi jäädä odottamaan josko ne 96 saabin kumit todella olisi sopevia, ei osannut myyjä sanoa juuta eikä jaata kun yritettiin udella millaisia ne mahtaa olla siinä (menee kuulemma sen verran harvoin kaupaksi ettei kannata ihan varastossa pitää).
No 4.50€ tappio jos ei passaa, siinä tapauksessa pistetään tilaus venäjälle hieman isommasta määrästä sopivia kumeja.

Ja lopuksi, sieltä Estonian laatikosta löytyi tuommoinen K22 mallin karboraattori (Popeda tai Volga oli se kone, periaatteessa sama lohko, eri kansi), jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.

Hieman hämäävästi maalattu samaan aikaan moottorin kanssa hopeamaalilla purkista sumuutellen, mutta muuten pitäisi olla toimiva vehje <img src=icon_smile_approve.gif border=0 align=middle>.


Tästä tuli sitten lähes luomiskirjoituksen mittainen sepostus, anteeksi siitä.


Edited by - lystis on 16/04/2007 23:08:04