Ja vakavasti ottaen, tuo PIKKUMYY:n kirjoitus tuntui sikäli omakohtaiselta, että itsekin toiminut sekä isänä että äitinä jo jotakuinkin kahdeksan vuotta. Ja sitä pidän jollain tapaa kunnia-asiana, että huutaa ei ole tarvinnut. No ehkä pari kertaa... Ja juuri poika täytteli yhteishakupapereita ja paljon paremmilla arvosanoilla kuin isänsä vastaavassa iässä ja muutenkaan ei isompia probleemeja meidän miestaloudessa.
Ja yhteys alkuperäiseen Tompan viestiin: eipä tuota TV:n katsomista ole aivan tiukkapipoisesti tullut rajoitettua. Kyllä sitä tervettä järkeä pystyy kasvattamaan muullakin kuin kielloilla ja rajoituksilla.
|