Oon kans pannu merkille millasta paskaa kolmosen, subin ja nelosen lastenohjelmat enimmäkseen on. Viikonloppuna likka 6v katteli jotain anime skeidaa, jossa anorektiset povipommit lenteli ympäriinsä, tappaa siinä kovasti tais olla tarkotus. Välillä oli kauheeta välkytystä jolla viimestään saadaan selville onko lapsilla taipumusta epilepsiaan vai ei.
Iskän kommentti oli että "Mitä sä tollasta paskaa katot? Vaihetaako kanavaa?" Vähäsen neiti nyrpisteli, mut katottii sitte kumminki jotain rauhallisempaa.
Jossain aina sillointällöin parjataan että Barbi on hirveän pahasta pikkutytöille. Meillä on parikin uutta barbi elokuvaa ja nehän on ihan kelpo matskua tommoselle ihmisen alulle. Erityisesti jos vertaa japsien "lasten"ohjelmiin.
Oon koittanu pitää kasvattajana vanhan sanonnan mielessä: Se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
Meitin pennut ei oo menny rikki vaikka niille on välillä huudettu kaali punasena, niin isän, kuin äidinkin toimesta.
Jotkut vanhemmat ottaa stressiä siitä, että ovat töiden jälkeen väsyneitä ja kärttyisiä. Silloin ei jaksa olla muksuille yhtä hymyä ja intoa, saattaa tulla ehkä rähjättyäkin turhasta. Tämäkään ei tietääkseni vielä pilaa lasta. Ihan hyvä vaan että muksut oppii että ihmisillä on erilaisia tunnetiloja. Noloa olis huomata vasta varhaisessa aikuisuudessa että kanssaihmiset saattaa olla väsyneitä ja vittuuntuneita ilman syytä ja selitystä.
Muksut oppii samalla tajuamaan mm. sellasen asian että aikuisten maailma eroaa lasten maailmasta, lasten on helpompi silloin olla lapsia. Tarkotan että penskat oppii hyväksymään sen, että niiden ei tarvi ymmärtää aikuisten asioita, kun kerran ovat lapsia.
No juu, en tiiä tuliko tosta nyt mitään tolkkua. Tylpistettynä yritän sanoa että minun mielestä vanhempien pitäs yrittää kasvattaa lapsia elämää ja maailmaa varten. Tästä voi saada helposti väärän käsityksen että lapsella ei sais olla hauskaa. Lapsuuteen, totta helvetissä, kuuluu hauskuus MUTTA, lapsuuden tarkoitus ei ole pelkkä hauskuus.
Seuraava voit olla sinä
|