Jotenkin treenaamisessa on ollut havaittavissa puun maku ja pitää kyllä sanoa, että oma motivaationi on tippunut sen myötä, kun edistystä ei ole tapahtunut. Jos kerran bändi kuulostaa samalta riippumatta siitä, paljonko itse treenaa, nakertaa se innostusta. Kyllä mä nykyäänkin paljon soitan, mutta harvemmin omia biisejä.
Mua vähän ihmetyttää, mikä se on se semmoinen halu, ettei viitseliäisyyttä löydy? Vähän niin kuin makaisi sohvalla kauheen mässäilyn jälkeen pötsi turvoksissa ja katselis, että piru, kun tekis mieli piparia, muttei jaksa kurottaa tonne ylähyllylle, vai?
Toki mä ymmärrän, että ihmisillä on muutakin tekemistä bändin lisäksi, harrastushan tämä vaan on, eikä tästä rahaa saada, mutta olis se harrastus hyvä pitää sen verran mukavana, ettei treenit oo yhtä tervanjuontia bändin nimestä huolimatta.
Mikä saisi treenaushalut hyrräämään? Missä mättää? Kuinka saada parannusta aikaan? Kommentteja, mielipiteitä, laitetaanko piparipurkki mieluummin piirongin päälle?
|