Jaahas. Vetokoukuttimen ideointi lähti liikkeelle. Taidan upottaa pistokkeet uuteen puskuriin. Pitää vaan mitottaa niin että kantta sopii aukomaan nakkisormin ja rukkasin. Koukun kiinnitykseen ei taida heti kotikutoista pultteja parempaa ideaa löytyä?
Mokoma hapetus oli iskenyt takavaloihin (vielä alkup. puskurissa). Ystävällinen naapuri kiinnitti huomiota hiukan omituisesti syttyviin ja sammuviin takavaloihin. Ja mitäpäs sieltä löytyikään:
Totaalisest kadonnut kiinnikerauta (selittääkin ne aiemman omistajan ruuvaamat ylimääräiset poraruuvit...):
Hiukan hapettuneet lampunkannat:
Juotettukin maajohto irtoaa lopulta:
Raaputtaminen on tylsää, sitruunahappoon vaan koko paletti. Katsotaan mitä on aamulla jäljellä:
Polttimot ei nimittäin ehjänä tuntuneet irtoavan. Alkaa näyttää siltä että ainakin osa polttimon kannasta ja pitimestä on ikäänkuin sulautunut samaksi ruosteeksi. Pitänee hiukan aikaistaa takapään johtosarjan virkistystä ja hankkia jostain nuo kulmiin tulevat lyhdyt. Puskurista kun ne muutenkin pitää siirtää tai rakentaa uuteen. Ovatpahan ylempänä ja ehkä näkyvätkin paremmin.
Muistaakos joku mikä taika noissa puskuriin upotetuissa valoissa oli? Oliko se joku Suomispeciaali vai ihan tehdasoptio? Ainakin luhdyt puskurissa näyttää olevan Koiton.
Sairas mieli ja luonnoton sorminäppäryys-siinä vasta sankari.