aurauksesta tulikin mieleen tarina lapsuus ajoilta. Pienellä kylällä kun talvisin pihalla peuhattiin suurin osa päivästä niin kaukaa jo kuuli millon lumiaura tulee kylätietä. Parasta viihdettä oli mennä penkkaan piiloon ja saada reipas lumisuihku päälle. Joskus olen miettiny että onneksi ei sen suurempaa murkulaa tullut päähän. Muutaman kerran tuli äkkilähtö kun kuljettaja huomasi veijarit penkassa ja toppas auton ja huuteli muutamia varoituksen sanoja.
Silloin kai auratkin olivat niitä komeita loivasiipisiä joilla lumi lensi kauas. Vai tekeekö muisti tepposet?
Ja nykyajan koneet ovat vielä niin hiljaisia ettei edes uni häiriinny vaikka polannetta jyrsivät tuosta ikkunan alta kadulta. Mulle ei olis niin väliä tuo auraaminen mutta matalampien vajaavetoisten omistajien kannalta ihan bueno.
|