Rupeaa happi palailemaan yläkertaan.
Retki alkoi suotuisissa merkeissä. parin testipätkän jälkeen käännettiin nokka kohti mertjärveä. edellisestä safarista oli hieman aikaa ja suunnistus oli hapuilevaa. pari umpiperää mertjärven rantamaisemissa päivitti suunnistus tuntuman. vihdoin päästiin oikean uran päähän.
matka katkes melko nopeesti kun puutavaraa oli pitkin ja poikin. viistosti poikittaisen tukin ylityksessä raidetanko sai kipiää
Ei auttanut muu ku irrotella tanko ja kaivaa takaloosterista volvon vakiovarustena oleva kirves ja sahailla takomis paikka pystyyn kuolleesta männystä. Voin kertoa ettei riittäny isku eikä kymmenen ennekuin tanko oli jotakuinkin suorassa
Safari oli saatu kunnolla käyntiin. yliteltiin muutama puro ja edelleen hapuilevasta suunnistuksesta johtuen otettiin pari umpiperää. Jotenkin jäi muutamassa paikassa tunne ettei rengas pidä kunnolla jäisissä ojan penkoissa. ei annettu sen haitata matkan tekemistä. Esa laulattaa volvoa pikku ojassa.
Ison ojan ylitykseen tultuamme päätimme hurauttaa yli sen kummemmin miettimättä. Sinne se auto kuitenkin juuttui. Virtojen vähettyä ja pakoputkiston täytyttyä vedellä ei auttanut kuin valmistautua viimeiseen starttaus yritykseen.
Auto tyhjäksi ja hommiin. Tietenkin tarpeellisimmat työkaulut oli takaloosterissa. Esa uhrautui kahlaamaan kamat auton takaosasta. Vesi oli ihan ok. Pakkasta oli kuitenkin noin -15.
Äkkiä kuivat kuteet ennenkuin kalma jäykistää
Sahattiin pakoputkisto poikki heti pakosarjojen jälkeisestä käyrästä. Ei auttanut käynnistyvyyten. Virrat oli loppu. Pakattiin kamat autoon ja käveltiin enimmäkseen suuren hiljaisuuden vallitessa kohti losevoa. Aina tasaisin väliajoin otettiin koodia Suomeen ja tehtiin erilaisia suunnitelmia auton evakuoinnista. Kolmen ja puolen tunnin kävelyn + tunnin odottelun jälkeen saatiin taksi alle, jolla olikin tarvittavat dokumentit, etttä päästiin suoraan Lappeenrantaan.
Esa maksaa taksarille. Kyyti oli olosuhteisiin nähden edullinen 45 eskoo.
Pikku pakkaamiset ja pariksi tunniksi kyljelleen ja klo 5 am pystyyn ja apuvoimien noutoon. Takaisin olisi lähdetty jo yöllä mutta ei ollut autoa jossa olisi ollut venäjän vakuutus. Vakuutus myyjä aloittaa aamulla vasta n 07.30, vaikka raja pyörii nykyään 24 h.
Ahkion pakkailua Mertjärven eteläpäässä olevilla suomi raunioilla. Ahkiossa kaksi 225 ah akkua ja muuta rekvisiittaa. Painoa pulkassa noin 100 kg
Lunta oli tullut juuri sen verran ettei ahkio kollissut koko aikaa kivikossa. Raskasta sitä silti oli kiskoa, huonokuntoisen.
Päästiin pikku punnerruksen jälkeen autolle. Yöllä unohtui irrottaa tunkki takaovesta. Uudestaan kukaan ei halunnut kahlaamaan joten auton katolle mars.
Lisäksi tarvittiin muutama tukki ja muuta pikku rekvisiittaa; rautakanki, lapioita, liinoja.... vinssauspiste laitettiin niin korkealle kuin saatiin eli neljään metriin.
Hitaasti mutta varmasti auto alkoi nousemaan ojasta.
Saatiin auto kuiville. Ennen ensimmäistä starttausyritystä huomattiin että yön aikana tankki oli täyttynyt....vedellä. Pohja roppua ei tankista löydetty. Onneksi oli muutama kannu bensaa takakontissa. Kontti tosin oli karahtanut tukevaan jäähän. Ei auttanut muuta kuin tarjota kosaania lukolle. En tiedä mitä on päässä liikkunut kun joku oli kosania (tais olla vanha kaasuhitasaus pistooli) virittänyt ja tehnyt siitä liekinheittimen.
Ei sulanut lukko. Saranat irti, ovi auki ja bensatankin tekoon. Pari kolme tuntia meni säätäessä ja autoa herätellessä. Muutaman kerran sytty konehuoneeseen pikku tulipalokin kun bensaa lotrattiin suoraan kaasareihin. Lotratessa hieman roiskui ja kaasareiden alla oli poikki sahattu pakoputkisto.... Bensapumppu ei suostunut heti heräämään henkiin. Paine ilmaa jerrykannuun niin rupes kone käymään.
Pikku ruokatauon ja kamojen pakkamisen jälkeen matkaa päästiin jatkamaan.
Ajamisen iloa ei kauan kestänyt. Pari kilometriä edettyämme ja toiselle puolelle kääntymättömän ohjauksen kanssa tapeltuamme tulimme mutkaan jonka esa oikaisi.....Ryssät oli tehneet meille katalan ansan. Lankesimme loveen kuten venäjän matkoilla on tapana ollut. Kuoppa oli jäätynyt eikä sitä huomannut ennenkuin eturengas sukelsi kuoppaan ja yli. Auto jäi kuopan reunalle sutimaan ja kaatui.
Siinä sitä olitiin kaatuneessa autossa. Jumpattiin kamat kartaniolle ja ruvettiin taas talkoisiin. Aika homma kaivella kaatuneesta autosta tarvittavat kamppeet. Mitättömän pieneen kuoppaan se auto voi kaatua.
Naru kiinni puuhun ja auto pystyyn. Kävi hyvä säkä että lähellä oli riittävän iso puu mistä vinssata. Auton nosto suuntaan oli isohko aukko jossa kasvoi pikku risukkoa ja yksi iso koivu.
Autoa kuopasata vinssatessa huomattiin että voimansiirrosta kuulunut ylimääräinen ääni kohdistui pelkääjän puolen renkaaseen. Ei vetänyt pelkääjän puolen eturengas olleenkaan; murros risana.
Tässä kohtaa kaikki oli sitä mieltä ettei ole kuin yksi suunta....kotiin ja saunaan
Jos ennen tätä reissua ollaan oltu offihemmojen ala-asteella niin nyt siirryttiin jo seiskalle. Jos oli vastuksia niin paljon oli hyvääkin. Aktiivisessa ryhmässä on kiva puuhailla kun ei tarvi vahtia muita tai olla koko ajan kyselemässä joutavia.
Aiemmissa viesteissä on ollut paljon kysymyksiä ja ehdotuksia; tästä eteenpäinkin olen / olemme valmiita lähtemään yksin reissuun, venäjällekin. Täytyy vain varautua entistä paremmin. Sihen ei Burana auta. Täytyy olla Citramonia....muuta ryhmää, aggrigaatti...
Näinä menneinä kahtena vuorokautena tapahtui enemmän kuin koko lyhyellä offari uralla yhteensä. Joskushan se täytyy nämäkin hommat ruveta ottamaan tosissaan
kevättä ja uusia safareita kohti.
Nyt alkoi kelkkailu kausi.
E&J&T