Hirvenmetsästäjästä karhunkaatajaksi
Hirvestysreissu sai yllättävän käänteen Perhossa Keski-Pohjanmaalla, kun hirvikoiran haukusta hermostunut karhu päätti kurittaa talviunen häiritsijöitä.
Kolme metsämiestä oli hirvijahdissa, kun koira aloitti haukun. Männyn juurella mättäikössä näkyi möykky joka oletettiin makaavaksi hirveksi. Yksi metsästäjistä hiipi lähemmäs haukkuvaa koiraa, ja konttasi loppumatkan ampumahollille jottei hirvi säikkyisi ennen aikojaan. Yskäisy, jonka piti laittaa hirven kinttuihin sen verran vipinää että ampumaan pääsisi, saikin aikaan odottamattoman efektin: mättään takaa kymmenen metrin päästä pompsahti erausnaaras. Neitikarhu ei ollut parhaalla mahdollisella tuulella vaan loukatun naisen raivolla hyökkäsi kohti metsästäjää, joka ampui laukauksen koti raivotarta ja pinkoi pakoon. Noin vähällä ei pesänrakennuspuuhista keskeytetty neitokainen luovuttanut, vaan ryntäsi metsästäjän perään. Kilpajuoksu olisi varmaan päättynyt suunnanmäärääjän kannalta erittäin ikävästi, ellei kolme viimeistä karhua kohti ammuttua kutia olisi lopettanut nallukaisen juoksua ennen fyysistä voimainkoitosta.
Kysyttäessä ”pelottiko”, metsästäjä vastasi: ”-Siinä vaiheessa alkoi hiukan pelottaa kun paukut loppuivat, eikä tehnyt mieli vilkuilla olan taakse enempää.”
Karhut useimmiten väistävät ihmistä, mutta näitä läheltä piti-tilanteita sattuu kuitenkin kohtuullisen tiuhaan. Joskus karhu kiltisti väistää, joskus alkaa uhitella ja siihen tarvitaan suojelusenkelin lisäksi joko sopivasti paikalle sattuva lantikka tai kuten keskiviikkona, kivääri. Karhu on peto, ja jokainen kohtaaminen karhun kanssa on onnenkauppaa. Tässä oli sitä parempaa tuuria hyvään ampumataitoon ja tiukkaan itsekuriin yhdistettynä, joten tuon metsämiehen perheessä syödään jatkossakin hirvenlihaa samassa pöydässä isän kanssa. Eikä ilman isää, mikä olisi ollut se huonompi vaihtoehto.
- - - - - -
Mikään ei oo niin tärkeää kuin päästä metsään eikä sekään oo niin tärkeää kunhan vaan saa saalista
|