Osa 2
Suomi- Venäjä - karjala
menomatka rajalle sujui leppoisissa merkeissä. mannin hyttiin ahtauduimme pete ja mä. koopee oli jostain etolasta tainnut löytää putkenpalaa, heikolla akulla toimivan reikäporan ja viritteli siellä lavalla olleessa mäyriksessä "Snorkkelia" paikoilleen. Lahdesta koukattiin pähäman kavereiden völjyyn... siitä Viipurinporttiin ABC:lle vetämään hampparit... rekkaparkkiin Vaalimaan tulliin. Mäyris alas ja Tulliruljanssia selvittelemään.
Suomen tulli on ystävällinen ja kavereilla on huumorintaju kohdillaan. Kysyivät kohteliaasti tiskillä edellisen reissun meininkejä. miten oli mennyt, ongelmat jne.
Venäjän tulli olikin sitten tapaus sinänsä. Livahdin siinä ensimmäisellä jonotusportilla kavereiden huomaamatta kameroineni kuvaamaan tullin miljöötä, portteja ja omia guppeja jutskaamassa leppoisia. ERHE!!
Vaikka ollaan siellä kauemmalla portilla niin setä iivana osaa käyttää jo tänä päivänä kaukovalvontakameroita ja olivat luonnollisesti ponganneet vakoilijan. Vieläpä ruotsin armeijan auton miehistöstä. Arvelivat varmaan että kuvailen siinä potentiaalisia pampuloiden heittokohteita jos sota syttyy välille Ruotsi-Venäjä.
No seuraavana luukulle jossa tarkistellaan autot ja paperit jne. Välittömästi kun pelmahdetaan pysähdyksiin ryntää täti maatushka siihen huutelemaan "Vjidiokamera, VIDIJOKAMERA!!!". Kaivoin kamerani esiin ja täti pyysi minua seisomaan asennossa kopin vieressä ns. eristyksissä. Kaverit siellä jonossa heittelivät menettäväni kameran tai vähintään että saan sakkoja. Kuulema käytäntö tälläisissä tapauksissa on täysin villi. Ajattelin pääseväni ehkäpä vaikka vain kasetin menetyksellä ja sakoilla... huhhuh.
Lopulta tuli lisää tullihenkilökuntaa ja kysyivät koppisedältä mitä tehdään. Kerroin rautalankaa vääntämällä että materiaalin poistaminen onnistuu kyllä päälle nauhoittamalla. 5 min käskivät poistaa. Harmillisinta siinä poistamisessa oli se että suomen puolella sain tullissa kuvata luvan kanssa ihan rauhassa ja se kuvamateriaali tuli sitten siinä sivussa pyyhkäistyä pois.
Sakkoja en saanut, mutta täti tomera näytteli rastia ilmaan ja sanoi "njet visa" jos tulee tulliin kuvailemaan.
Loppujen lopuksi tullista selvittiin suht kitkatta ja koht nopeesti. Venäjän tulliviranomaiset vain valitettavasti tuntevat olevansa pikku Adolfeja ja pompottelevat nöyrää suomipoikaa luukulta luukulle ja edestakaisin useaan kertaan. Ja luultavasti vain vittuillessaan.
Kaupoille...
Ei kannata tankata ajoneuvoja ennen venäjää. Venäjän puolella heti Svetogorskin kupeessa on rajan tuntumassa tankkausasema josta saa esim. pensaa hintaan n. 40cent/ litra. dieselin hintaa en muista mutta tuskin juuri pensaa kalliimpaa. pensa on n. 86 oktaanista (kuulemma) ja dieselissä on käytössä kaikki hyvät moottorin toimintaa vahvistavat myrkyt jotka on puhtaissa maissa poistettu. Kuulema dieselkoneissa on venäjän dieselillä havaittavissa huomattava tehon nousu. Bensan laadulle herkille koneille kannattaa ottaa Buusteria mukaan varmuuden vuoksi että kone käy. Mäyriksessä jouduttiin mm. ottaa vähän ennakoita lisää kun kone nakutteli aika railakkaasti. Sillä pienellä siirrolla nakuttelu saatiin kuriin.
Seuraavana henkilöstötankkaus asemalle. Elikkäs juo... eiku ruokakauppaan. Venäläisessä kaupassa on sellaisia tyhjän oloisia purkkeja jotka sisältävät nuudeli juttuja maustettuna joillain kuivatuilla lihanpalasilla. mehtässä keitetään vesi joka kaadetaan purkkeihin. Odotellaan nuudeleiden turboamista. Purkin mukana tulevalla haarukalla sitten lapioidaan herkku huiviin. Usea kuitenkin lisäsi purkin sisältöön suomesta mukaan ottamiaan lisukkeita. Makkaraa, lihaa jne.
Kotona jo kannattaa tehdä esimerkiksi patoja, lihoja jne ruokia valmiiksi. Jäädyttää ne. Metsässä ollessa niitä voi sitten kaivella ja keitellä/ paistaa. Hyvä on myös vitamiinit ottaa hedelmäisissä muodoissa.
Venäläisessä kaupassa kannattaa esim. energiajuomia ottaessaan katsoa tarkkaan purkin kylkeä. Siellä on useat meillä alkoholittomat juomat tehty vähän tuhdimmiksi prosenteiltaan. Ostin pari ihan alkoholitonta batteryjuomaa. maultaan muistuttivat suomen vastineista eniten "Teho" energiajuomaa. Eli makukin on sivuasia sielläpäin.
Tiestö...
Svetogorskista ajoimme suht. reilun pätkän "Asfalttitietä" kohti ensimmäistä leirintä paikkaa. vaikka tie on suht tasainen ja vastaa suomessa suunnilleen moottoriliikennetietä niin kannattaa varautua painelemaan aika jyrkästikin jarrua toisinaan. Tien asfaltointi saattaa olla helposti poikki sieltä täältä ja suht karmeilla montuilla.
Myöhemmin reissun aikana ajelimme vastaavanlaisia teitä venäläisittäin kuin esim. Vanha lahdentie on Suomessa. Ne vain olivat toisinaan lähinnä suuria lampia ja töyssyä riitti toisen perään. Paikalliset siellä nyt veteli niillä ladoillaan kuin ei mitään. Itse jo tsekkaili missä mahtaa olla kuusvetokytkin.
Välillä näillä teillä tuli vastaan esim kuormasta pudonnut tukki, jostain keskelle tietä pyörähtänyt sylinkokoinen kivenmurikka... näki että niitä ei oltu siirretty aikoihin mihinkään. Oli valittu vain hieman kiertoa esteiden ohi.
Jokatapauksessa niillä teillä liikkuessa ei kannata turtua. Ja epäilen että niin ei siinä jännityksessä pääse edes käymään. Voisin ihan pokkana veikata että venäjällä on maailman vähiten rattiin nukahtamisia.
Kylät, rakennukset jne...
Katsoin siinä erästä kylää ohittaessani että on karuun kuntoon päässyt vanha tila. Kaikki ne pienet rakennukset retkottivat ja notkottivat joka suuntaan. oli siellä joskus näköjään ollut kasvihuoneen tapaisia rakennelmiakin. Asuintalosta ei suorassa kulmassa toisiinsa nähden olevaa kohtaa löytänyt millään. Katot oli vuorattu jos milläkin pellinpalalla ja muovikääreellä...
Mutta hei... savupiipusta tupruaa savua. Portti on kiinni ja muori seisoo käsikeppiinsä nojaamassa portin pielessä. Hävettää oikein sanoa että muorin nähdessäni tuli heti mieleen patenttihakemus jossa tehtäisiin kone joka oikaisee venäläismummojen selät. Sen verran oli lenkollaan kuin talvilumen painama nuori koivu.
Räisälän kylässä oli uutta, vanhaa ja röttelökantaa sikin sokin. Tosin kylästä jäi kohtuullisen miellyttävä tuntuma esim. verrattuna Svetogorskin ankeuteen. Uutta rakennusta Räisälässä edustivat tyylikkäästi veistetyt hirsirungot. Kaupassa asioidessa muorit olivat oikein ystävällisiä ja nauru oli herkässä. Varsinkin kun kaiveli sitä kameraa esiin ja kysyi saako kuvata
Muutenkin matkaillessa noilla seuduilla pitää muistaa ostaa tuotteita paikallisista kaupoista. Ja nimenomaan pienemmistä kylistä. Ne eurot jotka on meille vähäisiä ovat paikalliselle kaupalle kullan arvoisia. Ja kuten koopee sanoi... Leuhka ei kannata olla. Vaikka nyt periaatteessa meillä nyt taloudellisesti paremmin menee kuin niillä jotka siellä sekalaisissa kylissä asustelee.
Leuhkuudesta muutenkin. Pulskia pätyköitä oli tarjolla lähinnä Svetogorskin bensa-asemalla kun tankkasivat land Cruiser 120 mallia. Eli kyllä niitä kapitalistiryssäsveinhundejakin näkyi. Muuten en sitten juuri ylipainoisia ihmisiä nähnytkään. Tosin jos näkemisestä puutetta on niin kyllähän täällä kotimaassa niitä riittää hampurilaispaikoissa ihan nähtävyyksiksi asti. Jopa oma peilikin valehtelee nykyään HK:iden kerääntyneen vyötärön seutuville.
Hylättyjä teollisuusrakennuksia, Keskellä ei mitään olevia betonikerrostalon raatoja, pystyyn lahonnutta aikoinaan rakennettua kamaa oli pitkin poikin. Onneksi seassa oli toivoa antavaa yrittämistäkin. Uudempaa rakennusta. Korjattuja aitoja, lanattua tietä jne. Epämiellyttävimmät ihmiset löytyi tullista ja Svetogorskin alueelta. Pikkukylistä ei pahoja katseita sadellut. Vaan todellakin kaiken sen syksyn ankeuden keskellä tuntui ihmisillä olevan hymy herkässä. Jos kieltä olisi osannut niin varmaan olisi saanut rupatella niitä näitä paikallisten kanssa leppoisassa hengessä.
metsässä...
Laalaa ja pari muutakin välillä näyttivät kartoistaan että tässä kulkee tie. Vaikea oli uskoa että minkä tienhän tähänkin on joku joskus tehnyt kun alueella ei ole muuta kuin puuta kiveä ja suota. Ei mitään tiehen viittaavaakaan. Kuulemma voisivat olla talviteitäkin joiltain ammoisilta ajoilta. Hyvä niin että ne on karttaan merkitty. Teitä pitkinhän saa ajaa. Ja oikeasti oli parempi mieli siitä että oli ns. hyväksytyllä ladulla tykittämässä. Puutahan meni nurin satoja. Ja jos ei ajamalla saatu nurin niin sitten vetaistiin moottorisahalla. Suomessa ei moinen ralli onnistuisi. Joku viherpipertäjä vetäsi nenäänsä koko koivikon jos kuori vähän lohkeaisi koivusta täällä päin... noin niinkuin valtion mailla. Ja suomessahan on säännöt siihen että saa yleensä poistua edes julkisilta teiltä.
Ryteikkö oli aikamoista ja niillä alueilla joissa liikuimme ei tullut ensimmäisenä mieleen että onpas hoidettu metsä. Tosin siellä vilaukselta tuli nähtyä paikallista metsän harvennusta. Eli kun harvennetaan niin otetaan het kerralla iiiiisompi aukko kaljuksi niin suhteellisestihan on suurikin alue hoidettu kuntoon. Mikjussin kuvakollaasissa on paikallinen metsäauto puita viemässä. Aikamoinen laitos. Ei sieltä muuten pääsisikään pois ellei olisi renkaita ja kuvioita riittävästi.
Yleensä nämä hakkuu aukiot perataan ja järjestellään "Torakoilla". eli telaketjuisilla vehkeillä jotka ulkomuodoltaan muistuttavat tosiaankin torakkaa. Otetaan kaadettujen tukkien juuripää lavetille ja sit vedetään koko roska keräys alueelle. Sillä menetelmällä on aika karun näköistä maastoa kun puut on tyhjennetty. Puutyöt näkyivät niillä mettäteillä selkeästi kun niitä rullailtiin. Kaikkialla oli puun pätkiä sikin sokin. Usein syvempää vettä ylittäessä kaverina vedessä kellui pölli jos toinenkin. Tuli vaan välillä mieleen että kellähän se ensimmäisenä muljahtaa sinne alustaan kivasti juntturaan joku niistä.
Metsistä löytyi metsäkoneiden raadon kappaleita sieltä täältä. Rikkoutuessaan termiitisoidaan tärkeimmät irti ja loppurohjot jäävät niille sijoilleen. Roskaa oli metsät pullollaan.
Luonto korjaa aika mukavasti. Jotain pätkää kun vedettiin melkein ryteikössä niin sain kuulla että siitä on mennyt Ladoga Trophyn reitti? Aha... Ei ihan tullut mieleen heti että täällä olisi niin paljon kurvailtu. Taimikkoa oli kasvanut tilalle. Lehtiä varissut maahan peittäen ajouria. puita kaatunut reitille jne... ja se ylittämätön suokin oli tervehtynyt jo näyttämään siltä ettei siellä kukaan olisi koskaan autoilla ajellutkaan.
Muutenkin oli silloin tällöin eksiytymisiä "Ultimaten" reitiltä joka ajettiin keväällä. Sen verta oli tehokkaasti luonto korjannut.....
Nyt telkkaria tuijottamaan...
-SLCK #28-
<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle> x-x-x <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>
Edited by - SuurSyömäri on 31/10/2006 21:49:58