Dodii...
jotenkin on vielä vähän puutunut. Mutta eiköhän tästä nyt jotain irtoa.
Eli Riskiretki on nimensä veroinen. Painoindeksi suhteessa renkaisiin tulee olla kunnossa. Esim. suikkaan riittää 33/12,5 renkaistus ja nekin mielellään pökkyrät. Mutta kun liikutaan esim kokoihin 35/10,5 Ln65 hiluksin alla niin eteneminen suo-osuuksilla jotenkin mystisesti tyssää. Bökkyrät nekin. Ilmeisesti siinä on jokin ääretön mystiikka parissa tuumassa leveyttä lisää.
Volvot oli petoja! Lähinnä tuli mieleen sana "panssarivaunu" kun niillä tehtiin avonaista reittiä mettän keskelle. Tyypitin Koopeen mäyristä aidossa ympäristössä. Ensimmäinen vaatimus kuljettajalle on hyvä selkä ja lyhyt peukalo. Itselläni huono selkä ja pitkät peukalot. Nyrjähdyksiltä vältyttiin, mutta jos joskus moisen kikottimen hommaan itselleni niin parin pillurallin jälkeen ohjaukseen hydrauliikkaa kehiin. Metsään en veisi ainakaan renkailla 35/16/15 kovin kauaksi aikaa.
Riskiretken tasoinen alkutalven safari vaatii jo aika paljon kalustetta ja varustetta mukaan. En tiedä. Mutta olisikohan tavaramäärällä ollut jotain tekemistä tiettyjen jumitilanteiden ja nyrähdyksien aikaan saannissa. Mystistä kyllä... yhtään murrosta ei mennyt rikki????
Retkueen etenemisen vaikuttavuus ei rajoittunut pelkästään maastoajosessioiden hallintaan. Myös kun tehtiin päätökset leiriytyä niin RRetkeläisten liikkeet olivat sulavan järjestelmällisiä. En ole koskaan nähnyt, edes armeija aikaan, että kaksi puolijoukkue telttaa pystytään harjakorkeuteen n.10 min siitä kun kamat puretaan autosta. Ja vieläpä joku on sillä välin lähipöllistä sahannut paloja, halkonut pienemmiksi ja sytytellyt kaminaan tulia.
välittömästi kun teltat pystytettiin, roudattiin yövarusteet sisään. Makuupaikat paikoilleen. Mahdolliset tarvittavat asustevaihdoksetja muonaosaston kimppuun. Tällävälinhän joku oli sytyttänyt jo sen ulkonuotionkin.
Autokuntien työnjako oli selkeä. Apukuljettajat valmistivat yleensä ruoat ja huolehtivat perusasiat kuntoon vinssinarujen vetoja myöten. Kuljettaja huolehti ajoneuvon ajamisesta ja tietty pääosin sen korjaustoimenpiteistä sekä siitä että nuotiolta juoksutettiin vinssiapinaa hakemaan jos mitäkin maustetta lisää peurapataan.
Suuri harmi tämän reissun aikana henkilökohtaisesti oli se että kuuluin tähän parittomien ryhmään eli itselläni ei apparia ollut huolehtimassa perusjuttuja kuntoon. Eli omat gourmee ruokani rajoittuivat kyrsään ja tölkkimönjään. Kahvit ja teet nyt kävin rohkeasti keräämässä valveutuneimmilta reissaajilta. Tulevaisuudessa tiimini on kaksijäseninen ja oma huolto kunnossa.
Energia riitti viimeisen yön johonkin aikaan saakka. Sen jälkeen iski väsy ja tämä siltareitti menikin jo nukkuessa Fabritiuksen mäyräkoiran keskiloossissa. Eli suunnilleen nuotion lisäksi ainoat tosilämpimät paikat tällä reissulla.
Juu ja yöunista ja siihen varustautumisista. kannattaa satsata KUNNON makuupussiin sekä oikeaan patjaan. Tyyny siihen vielä niin yksi peruselementeistä on ERITTÄIN kunnossa. Itselleni kävi niin että heräsin suunnilleen joka yö n. 15 kertaa siihen että on niin saatanan kylmä. Makuupussi oli mallia kesä ja vielä vetoketju rikki. Retkisänky mallia hong kong ja kesti 3 yötä rikkoutumatta. Neljäs oli liikaa. Ei patjaa... ei tyynyä.
Loput viis kertaa yössä meni siihen että oli järjetön kusihätä. Mutta heti herättyään tajusi että on niin saatanan kylmä että pidätteli ja tyynesti yritti hampaat kolisten painua unten maille. Kamiinahan oli. Kipinä oli juuri niin kauan kuin se joka viitsi sinne viimeisenä latoa puita....
Eli kalustovaurioihin omalla kohdallani lukeutui revennyt kalvopuku, Ison kameran kahvaohjaus mykistyi. Hajonnut retkisänky sekä alitehoiseksi osoittautunut otsalampun akku (uusi). Henkisiin kalustovaurioihin lukeutui yösessiot joista ei useinkaan saa kuin pomppivia valoja aikaiseksi filminauhalle.
Eli Upea reissu oli. Ja Lähtisin uudestaan. Ei enää "Kamerakenguruna" vaan kuljettajan tai apparin roolissa. Nauhalle on taltioitunut materiaalia jota jokainen voi pitää oppikouluna rankimman kastin OffRoadiin. Nämä Reissut eivät ole herkkähipiäisille Sony Playsteissön pullamössöpuolitätisedille. Huumori ja se että osaa muuttaa ajatuksen liikkeeksi auttavat näillä reissuilla.
Niin ja kulkine tulee olla kunnossa.
Jatkan tästä vielä ehkä jotain juttua mutta ny täytynee mennä koisimaan välillä... ja jos ennen sitä kävis näyttää sitä sokeeta posliinille... Luksusta!!! ymmärtäköön edellä mainitun miten vaan...
-SLCK #28-
<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle> x-x-x <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>