Tässä taannoin tapasin erään naispuolisen, joka oli ulkoiluttamassa pientä koiraansa. Kuin Samara kirkkaalta taivaalta oli paikalle ilmestynyt hieman perkeleesti isompi moppe, joka oli alkanut pikkutessua könittämään. Neitokainen oli nostanut pikkukoiran syliinsä turvaan, josta isompi koiruus oli vetänyt sietämättömät paskaraivarit ja meinas könittää sekä eukon, että pikkukoiran. Onneksi tultiin paikalle ja ehdittiin "pukareiden" väliin. Oli muuten tosilähellä, ettei isompaa tessua sattunu tosipahasti. Onneksi isomman koiran omistaja putkahti paikalle ja sai elukkansa kuosiin. Oli mielessä moninaisia valikoituja sanoja joita teki mieli hulvattoman koiran omistajalle kertoilla, mutta tuolla kertaa pidin turpani kiinni.
Itse olen henkeen ja vereen koiraihmisiä, mutta siinä vaiheessa, kun koiralta katoaa ajan ja paikan ja ennenkaikkea herran taju, aletaan olemaan sellaisilla vesillä, jossa ei hyvä heilu. Toki koira on elukka, jota vaisto ohjaa ja hyvä näin. Oma koirani on sellainen vaistovarassa kulkeva luupää, ettei paremmasta väliä ja toisaalta hyvä niin. Kunnon vaistot ja kova luonto osaltaan tekevät koirasta juurikin niin hyvän kaverin esimerkiksi metsästyksessä. Mutta rajansa kaikella, kaikesta huolimatta. Iippon kertoma konsti koiran taltuttamiseksi on varmasti hyvä. En ole itse koskaan joutunut moista kokeilemaan. Kerran olen meinannut tosissaan saada koiran kimppuuni, kun naapurissa vierailulla ollut sakemanni päätti puolustaa "reviiriään" meidän kotipihalla. Silloin teki rehellisesti mieli ampua mokoma paska. Onneksi omistajat älysivät itsekin sittemmin pistää koiransa kiertoon.
Tuosta hetkestä lähtien en ole oikein jaksanut sakemanneja tai vastaavia paimenpoikia sietää, vaikka niitä työkoirinakin käytetään. Vaan onneksi niistä joku tykkää, niin ei Nallen tarvi.
Kiitos ja Paranemisia Flugfiskelle.
Kaivaa se..
www.nalle-offroad.com