Koiria on ollu pidemmän aikaa, vähintää yks. Parhaimmillaa kolme. Eivät oo purreet kunnolla kertaakaa vaikka välillä on saanu koulutella niitä aika kovalla kädellä. Niin, rotuina corgi, lapinporokoira, norfolkinterrrrrieri ja sileäkarvanen maastonakki. Tällä hetkellä on se mäyris ja porokoira hengissä.
Mäyräkoiranperkuleen kanssa ei oo tarvinu puremia pelätä, on erikoisen säyseä elukka luolakoiraksi. Sensijaan verisuoni päässäni on sen olennon kanssa enemmän kun usein vaarassa revetä. Saakelin luupää on päättäny ettei tarvi totella jos on vajan alla piilossa. Ja millään konstilla ei sitä sieltä väkisin oteta. Tämän vajan vieressä on penskojen kanit kopissaan ja mäyris kun on vielä jahtikoira, ei se millään suostu uskomaan ettei niitä jäniksiä ole tarkotus tappaa. Koira kyllä tietää olevansa pahanteossa ja aina kun sen yllättää kanien kimpusta se luikkii mulkun näkösenä sinne vajan alle.
Parikertaa on ollu vähällä etten oo tempassu kiukuissani hauliparvea vajan alle. Voitte uskoa että vituttaa ku edes rakki ei tottele mua.<img src=icon_smile_angry.gif border=0 align=middle>
Seuraava voit olla sinä