Referoidaan anonyymin mieliksi alkuperäinen kirjoitus: Pienet asiat kuntoon, ei sääntöjä tehdä yksittäistä henkilöä, vaan lajia varten. Tässä kirjoituksessa laitan vähän mielipiteitäni esiin ihmisten aktivoimiseksi asioita hoitamaan. Lähinnä jos tämän tiivistäisi, niin sanoma olisi: Luottakaa ihmisiin ja antakaa heille vastuuta. Kukaan ei tule itseään tarjoamaan palkattomaan hommaan, vaan vähän täsmäkalastusta joutuu harrastamaan. Ja miten pienet asiat jopa muotoseikat merkitsevät todellisuudessa paljon. Eli toinen romaanin alku tähän vaiheeseen keskustelua.
Henkilökohtaisesti pyytämällä sitä ihmisiä auttamaan saa. Harvemmin sitä kukaan väen väkisin itselleen lisänakkeja keräilee, jollei ole sitten kyseessä sexhibition messujen takahuoneen avustajan rooli. Esimerkkinä voisi käyttää vanhaa esimerkkiä henkilökohtaisen kontaktin ja luottamuksen tärkeydestä. Pyydä ihmisjoukkoa vahtimaan laukkuasi. Todellisuudessa sitä ei kukaan vahdi, kun kaikki ajattelevat että se homma kuuluu jollekulle muulle. Kun pyydät henkilökohtaisesti yhtä henkilöä vahtimaan laukkuasi, niin kyllä hän sitä vahtii, koska pyysit ja luotit juuri häneen.
Aina voi porukasta kuitenkin joku uhrautua vahtimaan laukkua, vaikka muita ei kiinnostaisi ja täten kantaa ryhmälle osoitettua vastuuta. Näitä henkilöitä on vain vähän, ja näillä henkilöillä on nopeasti liian monta rautaa tulessa ihan hyvää hyvyyttään.
Sitten on tietysti pohjasakka, joka kohtuullisista pyynnöistä huolimatta haistattaa pitkät kuona-aineet kaikelle mitä heiltä vaaditaan. Vaikka olisi pyydetty henkilökohtaisesti vahtimaan sitä laukkua kaksi minuuttia, eikä se heille mikään mahdottomuus olisi, mutta kun ei se heidän egosentrisille luonteillensa sovi.
Mielestäni kuitenkin suurinosa ihmisistä kuuluu tähän väliin. He eivät aktiivisesti yritä olla vastuunkantajia ja välttelevät sitä minkä sivistyneesti pystyvät, mutta pienellä henkilökohtaisella potkimisella kyllä heräävät yhteisen hyvän eteen työskentelemään, kunhan vain tietävät mitä heiltä odotetaan ja annetaan henkilökohtainen vastuu tästä asiasta.
Näin minulle on opetettu, kerrottu ja jossain määrin vähäinen elämänkokemuksenikin opettanut. En siitä sitten tiedä ovatko johtopäätelmät oikeita, mutta eivät ne kauhean kaukana totuudesta ole.
Ja olen varma että NORT erehtyi siitä kohdasta että ammattitaitoisimmat järjestäjät vain täällä surffailisivat ja "neuvojaan" jakaisivat. Eivätköhän nämä kovimmat ammattilaiset ihan käytännön asioita nyt jo ole hoitamassa.
Mikä onkaan parempi mainos, kuin puskaradio? Ihmiset kertovat toisillensa kilpailuista ja harrastajat tulevat muutenkin paikalle sillä he ovat lajin apostoleita (Julistajia, puskaradion suurimpia huutajia.) Mutta mistä tämä tieto on saatu? Entä jos joku kuuli että kilpailu järjestetään, mutta ei tiedä missä ja milloin? Jollei ole jo varma asiakas niin tämä katsoja jättää tulematta suurella todennäköisyydellä. Ei hän viitsi ruveta selvittämään asiaa sen tarkemmin, kiroaa vain hiljaisuudessa. Internetsivustot tukevat tiedottamista ja jakavat tietoa nykypäivänä erittäin tehokkaasti, niiden avulla ei välttämättä saada valtaisaa yleisöryntäystä, mutta kaikki on sentään kotiinpäin. Yleisesti internetsivustoja tehdessä yhtenä tärkeänä huomion kohteena on alentaa asiakkaan kynnystä ottaa yhteyttä liikkeeseen. Mitä helpommin asiakas luo kontaktin yritykseen, sitä paremmat mahdollisuudet on yrityksellä saada tämä potentiaalinen asiakas itselleen.
Jokin Suomalainen markkinoinnin tutkimus on luonnut säännön, että 26 henkilöä 27:stä jättää valittamatta pettymyksestään liikkeelle. He äänestävät jaloillaan, kertoen huonoja kokemuksiaan eteenpäin. (Nämä luvut piti luntata Markkinoinnin perusteet kirjasta ISBN 952-9631-13-8) Tähän kun yhdistetään kuuluisin markkinoinnin sääntö, jonka jopa minä vain markkinoinnin perusteista pintaraapaisun Shellin baarin legendoina kuulleena osaan ulkoa. 3/11. Tyytyväinen asiakas kertoo kolmelle, tyytymätön yhdelletoista palvelusta/tuotteesta, jota on saanut. Ihmisten kynnys lähettää internetin kautta palautetta on alhainen mihinkään muuhun yhteydenpito keinoon nähden. Hyvällä tuurilla voidaan onnistuneella reagoinnilla saada mielipide käännettyä parhain päin.
Internetsivustoja luotaessa joutuu pakosta miettimään minkälaisen kuvan asiakas siitä saa. Parhaimmillaan/pahimmillaan jotain yksittäistä sanamuotoa voi joutua pitkäänkin miettimään. Tässä viestissäkin on sana egosentrinen, olisin aivan yhtä hyvin voinut käyttää sanaa itsekeskeinen, mutta tämä sivistyssana pakottaa suuren osan lukijoista hetkeksi miettimään mitä tässä oikein tarkoitetaan.
Tai juuri edellisen kappaleen viimeinen lause, olisin voinut esimerkiksi kirjoittaa ”pakottaa osan lukijoista” tai ”pakottaa lukijan”, näillä on merkityksessä eroa. Esimerkiksi muodolla ”pakottaa lukijan” aliarvioisin lukijoita sillä eihän heistä mielestäni kukaan sanaa ymmärtäisi tuon muodon perusteella. Muodolla ”osan lukijoista” halventaisin heitä, jotka eivät sanaa heti ymmärrä, sillä pudotan heidät vähemmistöön. Käyttämäni muoto ”suuren osan lukijoista” antaa liikkumavaraa, voit pitää itseäsi nerokkaana jos sanan sujuvasti luit ja ymmärsit. Toisaalta jos sanaa et ymmärtänyt, niin olet kuitenkin aivan normaali, etkä ole mitenkään sivistymätön. Todellisuudessa vaikka sanan ymmärrätkin niin kuitenkin se pakottaa pienen mietintätauon pitämään.
Nimimerkki Kivinen tuntuisi käyttävän pitkälle mietittyjä sanamuotoja tai sitten ne tulevat häneltä vain luonnostaan. Esimerkiksi edellinen viesti haastaa voimakkaasti, mutta kuitenkaan ei ole hyökkäävä. Hänen sanomansa on paljon vaikeampi ohittaa reagoimatta, kuin vaikka Jaren pääsääntöisesti samansisältöinen viesti.
Pienet asiat, ne pienet asiat. Niitä ei välttämättä edes kukaan huomaa, mutta niillä on suurimerkitys yleiskuvan kannalta. Niitä pikkuasioita on yleensä helppo kehittää paremmiksi, kun vain suuremmilta linjauksilta kerkiää. Kyllähän se on aina mukavampaa käyttää loppuun hiottua tuotetta kuin täyttä raakiletta.
Hullu se olisi, joka julkisesti ilmoittaisi halukkuutensa kaikenmaailman nakkeihin. Tähän kokeilin pitkänaikaa miettiä jotain hienoa sanamuotoa, jolla asia tulisi selväksi, mutta sovitaan että tämä seuraava on hienosti politiikoilta tuttu lupaa, mutta ei lupaa mitään tyylillä sanottu. Aina voi pyytää apua, ja aina autetaan omien mahdollisuuksien mukaan, mutta mahdollisuudet ovat ihmisellä rajalliset.
|