Eipä siinä ehtinyt kunnolla edes pelästyä, kun hemmetin hyvä vauhti loppui melkoiseen jysähdykseen. Ilman sitä linjalta lipsumista olisi koirankoppi kiivennyt melko varmasti ylös asti.
Sen verran oli adrenaliinia veressä nelospätkän jälkeen, että piti tupakkia sytytellä kahteen kertaan ennen kuin onnistui. Noi sivukallistukset kun on Suitsalle myrkkyä ja niitä siellä reitillä riitti enemmän kuin kotitarpeiksi.
Reissusta jäi hyvä, itseensä tyytyväinen fiilis päälle niiden kahden viimeisen pätkän ansiosta ja alkureiteiltä jäi sen verran hampaankoloon, että ensi kerralla ajetaan taatusti paremmin.
Viimeiseksi tuo ensimmäinen kisareissu kuljettajana ei todellakaan jää ja apparikin sanoi luottavansa sen verran minuun, että lupasi lähteä toistekin viereen nautiskelemaan pelonsekaisesta adrenaliinihumalasta.
I fell off the stairway to heaven and now I'm on a highway to hell
|