Ihan vain yhteenvetona tähänastisesta...
Virtaa (Eli siis Ampeereita) voidaan mitata kolmella tavalla :
1. Kytkemällä perinteinen virtamittari sarjaan mitattavan piirin kanssa.
2. Induktiivisesti laittamalla anturi johdon ympärille (johtimessa kulkeva sähkövirta aiheuttaa johtimen ympärille magneettikentän jonka voimakkuus riippuu suoraan virran voimakkuudesta, joka puolestaan indusoi mittaussilmukkaan mitattavissa olevan jännitteen)
3. Shuntti-vastuksella, joka niin ikään kytketään sarjaan mitattavan piirin kanssa. Vastuksen läpi kulkeva virta aiheuttaa tunnetun suuruisessa vastuksessa (resistanssissa) jännitehäviön, joka mittaamalla saadaan selville virran määrä. I = U/R.
1. tapa vaatii paksujen johtojen vetämisen mittauspaikalle (siis auton tapauksessa kojelaudalle). Hyvänä puolena tässä tavassa on halpa mittari. Huonoja taasen johtojen pituudesta ja liitoksista sekä itse mittarista johtuva resistanssi ja niin ollen jännitehäviö, sekä vikatilanteissa koko auton mykistyminen ja/tai oikosulku suoraan runkoon.
2. ja 3. tapa eivät vaadi paksuja johtoja eivätkä isojen virtojen kuljettamista kabiinin kautta. Riskit ovat pienemmät kuin tavassa 1, mutta vastaavasti laitteet ovat kalliimpia. Mahdollisen shunttivastuksen jännitehäviö on tietenkin pois akulle saapuvasta latausjännitteestä.
Ilmeisesti (sjeepin viesteistä päätellen) ainakin joissakin autoissa on valmiina kytkentä latausvirran epäsuoralle mittaamiselle ilmeisesti joko tavalla 2 tai 3. Itse en ole moiseen törmännyt, mutta se ei ole mikään aukoton todiste siitä, etteikö niin voisi olla.
Jännitemittaus (ne Voltit) on helpompi toteuttaa, sillä mittari voidaan kytkeä käytännössä minkä tahansa jännitteisen pisteen, vaikkapa tupakinsytyttimen plussan ja auton korin (virtapiirin maa) välille.
Hinta, vaiva ja hyöty huomioiden jännitemittari on parempi vaihtoehto sähköjen väijyntään. Sekään ei tosin yksiselitteisesti kerro kaikkea.
I fell off the stairway to heaven and now I'm on a highway to hell
|