Se meidän tie on sellainen normaali henkilöautolla ajettava tie, vähän kiviä väistellen joutuu ajelemaan. Yhdestä raiteiden jynkimisestähän selviää lanaamalla mutta kun tarpeeksi monta kertaa mennään pohjia myöten, niin pintaaines (eli se sora) painuu ja sekoittuu runkoainekseen. Sitten tie onkin jokaisen suuremman sateen jälkeen melko niljakkaassa kunnossa.
Silloin paskakelien aikaan ei mennä normaalilla ambulanssilla sitä tietä. Ehkä remontin jälkeen. Kun tie on kuiva, ei ajo tietä kuluta, eikä puomia tarvi pitää kiinni
Murske on suurin menoerä ja jonkinverran tulee ojien perkaamisesta. Murskaa pitää kuljettaa aika pitkästi kun koko tienvarsi on ojitettua suota. Ihanan kallista se on, urakoitsijat osaa pyytää kun tietävät että valtio osallistuu kuluihin. Oma osuus mulla on 2000e ja äijällä vähän vähemmän. Opiskelijan rahoissa pari tonnia on melkonen mälli maksettavaksi.
Muistelen lukeneeni, ehkä Metsälehdestä, kaavan juurikin tuohon kulkemisesta maksettavaan korvaukseen. En vain muista miten se meni. Kuitenkin puunmyynnissä se laskettiin kuljetettujen kertojen ja kuutiomäärien mukaan (kai). Yksittäisistä kulkemisista en muista.
|