No niin, pitkällisen toimettoman kauden jälkeen tuli puuhailtua pääsiäispyhät Trooperin kanssa. Kiitoksia neuvoista.Ohessa vähän tarinaa tästä pienestä rojektista.
Lähtötilanne:
Aika mätä roju taka-akselin takapuolelta ja täysin pehmeä jousen korvakkeesta persiiseen päin. Korjausmateriaalina 40X80X4 RHS putkea, 4 mm latakkaa ja 60X60X4 kulmarautaa. Jospa tuo nyt pysyisi kasassa ja katsastussetän mieleisenä pari vuotta. Korin takakiinnikkeet irroitin ja nostin muutaman sentin ylöspäin työvaran takia. Piti hitsata uutta tavaraa kiinnityskorvakkeisiin, nyt pitäisi pysyä lihat luissa vaikka kellahtaisi ympäri.
Joitakin kuvia, valitettavasti tosin kännykameralla:
Tästä kaikki alkoi. Hieno työtila kaiken lisäksi. Kärryn takapää ulkona tallista, ettei koko kämppä pala. Nostettu takaosasta 3Ton pukeille. Tankki ja pakoputken takaosa poistettu.

Vähän ruosteisen näköistä oli alussa...

Oikea runkopalkki takaapäin. Käännä päätä 90 astetta oikealle. Näkyy mm. läpimätä korin kiinnike.

Vasemman palkin takapää, missä poikkipalkki jo leikattu pois. Jätetty vielä tässä vaiheessa vanhan rungon osalta ulkopuoli ja päällyspuoli palkista, jotta uuden putken saa oikean mittaisena päälle ja puskurin kiinnikkeet oikealle paikalle.

Jossain vaiheessa noin viidennen laikan jälkeen alkoi näkymään kirkasta pintaa.

Hitsaus/työluukut leikattuna tavaratilan pohjaan. Ilman näitä ei olisi homma onnistunut. Toinen vaihtoehto korin nosto kymmenkunta senttiä.

Vasemman palkin ulkopuoli kuurattuna jotakuinkin puhtaaksi.
Ja sitten sitä uutta pintaa. Vrt. edellinen kuva.

Sama hieman alempaa. Tässä näkyy jo takana poikittaispalkki hitsattuna.

Uusittu oikean puolen takapalkki

Vasen palkki sisäpuolelta. Yllättäen pakoputken puoli oli täysi shceisse.

Oikean puolen uutta pintaa. Laitoin nyt varmuuden välttämiseksi latakkaa ja vielä kulmarautaa. Asiasta jotain ymmärtävän kaverin ohje oli, että paino ei ole este tässä kaarassa.

Vielä lopuksi lähikuva poikittaispalkista. Väri muuttunut oleellisesti verrattuna lähtötilanteeseen.
Runko jo nyt sinkkimömmöllä käsitelty, vielä massaus jäljellä. Valpurin jälkeen kasaan ja katsastusasemalle.
Saatan käsittää väärin, muttä ymmärtäisin tällä palstalla liikkuvan väkeä kovin erilaisista lähtökohdista ja olosuhteista. Tässä muutamia omia kokemuksia noviisin näkökulmasta. Ei mitenkään erityisessä tärkeysjärjestyksessä.
1) Hyvät laitteet pitää olla tai hermot menee. Imho: varusteita ei kannata hankkia pelkästään kertaluontoista rojun korjausta varten.
2) Hyvät tilat pitäisi olla. Lämmin halli siis. Kyllä meinasi hitsata myös aivokopassa, kun räntää satoi. No auto sentään oli katoksessa.
3) Työ tekijää neuvoo. Vanhasta kaarasta tuntuu paljastuvan aina yllätyksiä (purku)työn edetessä. Valmistaudu pahimpaan (pessimisti ei pety koskaan). Minulla suurin yllätys tosi pehmeä tankki, jonka parsimisessa meni pari päivää näin ensikertalaiselta.
4) Edelliseen lisäten: metallitavara kannattaa hankkia vasta purkamisen jälkeen, jos sitä nyt ei ole varastossa omasta takaa.
5) Metallityöt pitäisi olla jotensakin hallussa. Itse olen joskus hieman harrastellut kymmenkunta vuotta sitten. Tarkoittaa siis, että ei työ ole kovin vaikeaa, kunhan hieman miettii aluksi ja sitten vain reilulla kädellä tekee eikä sipsuttele. Mittatarkka pitää tietysti olla ja saumat pitäisi onnistua lujuuden takia. Noh. Paraskin puhumaan.
6) Tavoite on syytä pitää mielessä. Tässä tarkoitus pitää auto ajokunnossa vielä pari vuotta. Pieni peikko oli mielessä, että nostaisin korin irti ja hiekkapuhaltaisin, mutta ei tuntunut vaivan arvoiselta Trooperiin.
En tekisi uudelleen, mutta en olisi jättänyt tekemättäkään. 750 euron arvoiseen autoon ei kannata kyllä järkisyistä miettiä kulutettujen työtuntien määrää. Aikaa meni noin 30 tuntia.
Jospa tästä olisi hyötyä jollekin ja kysykää vapaasti lisää kokemuksista.
Kalle