Noniin.. Johan on porukka osallistunut. Ehkäpä itsekin sitten hieman...
Ensinnäkin, tosi paska homma. Otan osaa. Todella.
Ensimmäisenä tulee mieleen pienet keskustelutalkoot. Eukko oli sentään rehellinen. SE on hyvä juttu, joten siitä voi aloittaa niiden "hyvien" asioiden hakemisen, vaikkakin tosi on, että moisesta luottamuksenmenetyskatastrofista ei välttämättä löydy sitä ensimmäistäkään hyvää puolta. Paha neuvoa mitään, kun en teitä kumpaakaan tunne, tai edes tiedä. Itse olen joskus edellisessä parisuhteessa onnistunut keittämään niin perkeleen pahanmakuisen sopan, että sen lusikoimisessa meinasi olla ihan täysi työ. Lopputulema tuolle tempulle oli se, että kaikesta huolimatta päätimme yrittää yhdessä ja lopulta erottiin -uskokaa tai älkää- ystävinä. Ja vaikka kuinka koitin ajatella, että voisinkohan jotenkin syyllistää jotain muuta, niin ei auttanut. Peilikuvasta irvisti tarinan ainoa paskiainen. Niin.. Siis jos jollekin jäi epäselväksi, niin muija ei ollut se, joka livahti vieraisiin... Olo oli sen tempun jälkeen niin karmea, että pakko oli tunnustaa.
Edellämainitunlaisen tempun jälkeen luottamuksen menetys on niin totaalinen, että itse en kannata yhteiselon jatkamista. Vaikka kuinka yrittää unohtaa toisen petollisuuden, niin jostain se tunne silti kumpuaa.. Ja kerrankos emäntä tahtoo lähteä jonnekin ihan vaan tyttöjen kaa. Silloin yleensä epäilyksenpeikot alkavat ravata nurkissa, vaikka aihetta ei olisikaan. Ja sitten, ikävä kyllä, saamme lukea tapauksen jälkipyykistä Matti-Lehden etusivulta.
Eli tämän viisaudenpuuskan jälkeen kehoitan pitämään kiinni omasta itsetunnosta. Kerää kamat ja nosta kytkintä tai potki pihalle, miten vaan.. Niin on helpompaa. Loppuelämää ei kannata alkaa pilaamaan epäluuloilla ja synkistelyllä. Ja nuo mielenterveydelliset asiat ovat senverran vakava juttu, että tuskaa ei kannata jatkaa yhtään sen pidempään, kuin on pakko.
Kaivaa se..
www.nalle-offroad.com