Lordin vahvuus on ilman muuta erottuminen massasta.
Tomi Metsäketo on toki ihan kaunis poika ja laulaakin osaa, mutta tuollaisenaan Tomin kappale olisi joutunut kilpailemaan euroiskelmän kruunaamattomien kuninkaiden, Italialaisten, omilla aseilla ja vieläpä miltei näiden kotikentällä. Noita keski-ikäisten naisten sydämet läpättämään saavia mieslaulajia kun on eteläisessä Euroopassa vähintään Forssan asukasluvun verran tarjolla.
Janen diskopoppi-biisi ei puolestaan herättänyt mitään tunteita. Samanlaista kamaa löytyy maailmalta niin paljon, että hienokin esitys hautautuu ihan väkisin massaan.
Sama varman päälle tasapaksusti syndrooma tuntui vaivaavan muitakin esiintyjiä. Kisoihin on ihan turha lähteä millään tusinahutulla, sillä siinä lajissa on pirun vaikea olla riittävän hyvä erottuakseen ja kerätäkseen huomiota.
Suomi on tällä hetkellä Eurooppalaisen raskaan rockin mahtimaa ja minun mielestäni kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen omia vahvuuksiaan sen sijaan, että rimpuiltaisiin olemassaoloaan anteeksi pyydellen porukan jatkona. Sillanpäät, Kojot, Sorsat ja Kätkät on jo kokeiltu, nyt mennään näillä ja katsotaan miten homma pelaa.
Tosin eihän Suomalaiseen mentaliteettiin sovi mitenkään minkäänlainen huomion herättäminen itsensä korostamisesta nyt puhumattakaan... joten jospa kuitenkin kumottaisiin karsintatulos ja lähetettäisiin se Metsäketo sittenkin Ateenaan tekemään nöyrästi parhaansa ettei vaan suututeta tai edes ärsytetä ketään...
I fell off the stairway to heaven and now I'm on a highway to hell
|