Lähinnä noissa asetelmissa on sellainen ero, että siinä uudemmassa on lautasjousi (ne "lehdet" ovat vain vipuja jolla lautasjousi avataan) kun vanhassa on tosiaan kierrejouset puristamassa levyä kasaan.
Lautasjousi on siitä jännä esine, että sen jousivakio on ns. degresiivinen, selvällä Suomen kielellä se tarkoittaa sitä, että kun poljinta painaa pohjaan, vähenee jousen puristusvoima, eli kytkin on kevyt pitää pohjassa. Kierrejousilla on käytännlössä lineaarinen jousivakio, eli jousivoima kasvaa suoraan kokoonpuristumisen myötä, ja kytkimen painaminen muuttuu raskaammaksi mitä syvemmälle poljinta polkee.
Lautasjousella on saatu kytkimelle sellainen luonne, että kun lautasjousi on "alueella" pysyy jousivoima (eli kytkinpakettia kokoon puristava voima) vakiona kytkinlevyn elinkaaren ajan, kun taas kierrejousisen asetelman puristusvoima heikkenee kun levy karkaa alta kuluessaan.
Tuli sattumalta tuossa viime viikolla yhden hankkeen yhteydessä koeponnistettua tuota uudemman mallin asetelmaa (3B-koneesta), puristettiin sitä prässissä ja katsottiin heittokellolla ja prässin painemittarilla miten se jousivoima käyttäytyy. Puristusvoimaa löytyy noin 7500 N reilun neljän millimetrin alueella, eli yli kytkinlevyn kulumisvaran.
Toisaalta sitä kierrejousista on verratten helpompi virittää vaihtamalla sinne jousia tai lyömällä prikkoja alle, mutta tämä tuottaa vain raskaan kytkinpolkimen.
|