Ojassa myönnän olevani hidaste. Väistin just vastaan tulevaa kikotinta ja kas kummaa, eipä tienpinta jatkunukkaan yhtäpitkälle kuin mitä aurattu alue näyttäis. Vänkärin puolen renkaat humpasahti ojaan (nopeutta 60) ja huiskista rallaa kulkusuunta muuttui etuoikeaan. Kumpa vaan olisi älynnyt laittaa lisää hanaa, vaan kun ei. Vänkäripuoli ylitti vielä vauhdilla ojan mutta kuskin puoli tipahti ojaan. Lunta oli oven puoliväliin saakka eli ulos naapurin ovesta. Ei auttanut lukot, ei lapiointi. Mukavasti killuttiin jousipakkojen ja akselin varassa renkaat viuhtoen ilmaa. Onneksi tuttava nykäs rattorilla pellon puolelle jossa eteneminen sitten olikin lasten leikkiä. Vaikka lunta olikin riittävästi.
Mutta hanurista tuollainen auraaminen, että tie näyttää jatkuvan leveämmälle kuin mitä onkaan.
"ei ollu mikään amerikan temppu"
SLCK #73
|