Omasta mielestäni hyvässä yhden miehen yrityksen nimessä on ainakin jossain kohtaa äijän itsensä nimi. Jos ei koko nimi niin etu- tai sukunimi ainakin. Sillä nimestä mies tunnetaan. Koska tällaisissa tapauksissa, esim. minä ja kuvauksesta päätellen sinäkin, asiakas tilaa henkilön paikalle työtä tekemään eikä varsinaisesti firmaa. Tietysti joku tarttuva muu osa nimen lisäksi ehkä auttaa asiakasta muistamaan sinut.
Liian pitkää ja/tai vaikeasti sanottavaa/kirjoitettavaa nimeä kuuluu välttää. Sen jatkuva kirjoittaminen ja tavaaminen käy ennen pitkää hermoille. Been there, done that.<img src=icon_smile_blush.gif border=0 align=middle>
Mihinkään imagonrakennustouhuun ei kannata kyllä paljoa panostaa. Paras imagon rakentaja on hyvin tehty työ. "Kun jäljen näkee niin tekijän tuntee", sanotaan. Niin, niin, toimii myös negatiivisesti.
Sitten ne verot.
Ehdottomasti lisätiedon hankintaan ennen kuin perustamisilmoitusta lähetät. Se 22% eli "alvi" tulee laskutuksen ja vähennyskelpoisten kulujen arvonlisäverojen erotuksesta. Ei mitään tekemistä tuloveron kanssa. Tulovero määräytyy samaan tapaan kuin palkkatyössä ja palkka on tulot miinus menot. Pääomatulojen kanssa kuvatussa toiminnassa vähemmän pystyy kikkailemaan.
Ja lopuksi Hanki HYVÄ kirjanpitäjä Ei mitään suurta konttoria jossa sun murheet hukkuu kuin pieru saharaan vaan joku jota sinulle suoraan suositellaan.
--Medisiin, sano ryssä kun pullon löysi.--