Kyllähän sitä apua tarjotaan.
Viime talvesta jäi mieleen yks mielestäni aika törkeä tapaus tästä nurkilta. Vanhempi ukkeli oli tietä ylittäessään liukastunut ja jäänyt polvilleen suojatielle. Liikkui kahden kävelykepin kanssa kun jalat olivat niin huonot, ylös ei päässyt kun voimia ei ollut tarpeeksi.
Edelläni meni useampi auto, eikä kukaan pysähtynyt jeesaamaan...!
Meikäläinen sitten parkkas Talbotin siihen keskelle omaa kaistaa ettei joku kuspää aja molempien päälle kun menin auttamaan papan ylös ja talutettiin sitten tien yli.
Pappa vaikutti huojentuneelta kun pääsi jatkamaan matkaansa, muisti vielä kiitellä.
Jokunen vuosi sitten olisin tarvinnut ainakin henkistä tukea, ajelin prätkällä ojaan. Muutama kilometri ennen olin ohittanut auton, joka tietysti hetikohta ehti paikalle, eikä hälvetti voinut pysähtyä kysymään miten kävi... selvästi tuijottivat vaan ikkunasta ja jatkoivat matkaa. Sillä kertaa ei käynyt mitään vakavaa, kylkiluuta ja semmosta, pyörä tietysti ajokelvoton. Aika fakiireita mahtoivat olla kun diagnoosin tekivät muutaman metrin päästä, olin kumminkin kontillani kun ilmat lähti aika mukavasti pihalle.
Kai ne immeiset vaan pelkäsivät että eivät osaa auttaa jos oikeesti sattui?
Semmoinen tuntemus tulee aika äkkiä, kaveri lipsahti meinaan edeltäni metsähallituksen puolelle, prätkällä tietysti... kieltämättä aika voimaton tunne kun näkee sällin menevän mukkelimakkelis pyörän kanssa ojan pohjalla. Sit pitäis vielä saada oma pyörä nopeasti pysähtymään ja mielellään pystyssä, samalla päässä takoo se perinteinen vee-alkuinen litania.
Life sucks, then you die...
Edited by - baxxter on 14/12/2005 18:39:10