aika hauskan vakavahenkisen topicin on joku pukannut tulille....ja mielipiteitä riittä, ja vieläpä syvällä vakaumuksen "rintaäänellä" lausuttuja.
minä ilmoittaudun kristityksi mieheksi, ja kuulun kotokylän helluntaiseurakuntaan. joku kun aiemmin kyseli että onko sellaisia olemassa. ja joskus oikein toimin päätoimisena saaranasmiehenäkin useamman vuoden, ja ties mitä tulevaisuus tuo tullessaan. mutta kun joku piti ns. tosiuskovaisia herkkäuskoisina ja säälittävinä niin minä kyllä tohdin olla erimieltä. en tiedä onko kukaan näiden laatusanojen lausujista elänyt päivääkään ns. tosiuskovaisena, mihin perustuu mielestänne säälittävyys?? itse kyllä pidän itseäni kohtalaisen täysipäisenä enkä ollenkaan säälittävänä, ja jos samaa kysyis työkavereiltani ja muilta niin aika moni on samaa mieltä kanssani. ei uskovaisena oleminen tee minusta mitään hylkiötä.
itse olen kokeillut molemmat tavat elää, lähes puolet tähän asti eletystä elämästäni olen elänyt Jeesukseen uskovna. olin 21 vuotias kun ajattelin kokeilla tätä tapaa elää, ja vielä ei ole tarvinnut vaihtaa takaisin entiseen tapaan. silloin kun mietin näitä juttuja niin ajattelin, että jos homma ei toimi niin en minä ala esittäkkään mitään uskovaista, kyllä siinä pitää olla jokin konkreettinen voima takana.
silloin nuorna miehenä minäkin tietämättä ajattelin että tosiuskovaiset on kyllä säälittäviä, ne ei saa tehdä sitä tai tätä ja se on sellaista synkistelyä. mummojen ja juoppojen tai muuten vaan heikkojen puuhaa, hauskanpito kiellety jne.
vaan kun hyppää kyytiin niin huomaa ettei luulot pidä paikkaansa. ei minulta kukaan mitään kiellä, minun vaan ei nykyään tarvitse pakolla tehdä kaikkea sitä mitä ennen. aiemmin hauskanpitoon liittyi kaikenkaltaista kemikaalia että sai hauskaa aikaan, sitä kun aikansa tekee niin se ei niin hauskaa olekkaan vaikka kuinka itselle yrittää selittää siten huijaten itseään.
aika monta keskustelua olen käynyt liki kuolemaa olevan kanssa ja kummasti vaan ihmismieleen taittuu kysymys iänkaikkisuudesta, taivaan ja helvetin olemassa olosta ja siitä mille puolelle aavistelee itse olevansa siirtymässä. niinhän se Raamattukin sanoo että jos kristittynä eläminen olisi vain tätä aikaa varten niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. eli siis jos minä elän lopun elämäni näin, niin en menetä yhtään mitään, ja jos lähdön hetkellä kaikki osoittautuu joutavaksi paskaksi niin mitä sitten!! mutta jos se mihin uskon pitääkin paikkansa, niin silloin sitä vasta hyvin käykin. eli kunhan pääsen perille niin aion rakennella hyvissä olosuhteissa hienon ohvipelin ; ) jne... ja paljon muuta mukavaa.
mutta kun lausutte todistusta jonkun toisen vakaumuksesta niin kannattaa olla tarkkana ettei puhu paskaa, tai sitten perusta puheitansa tai mielipiteitä silkkaan tietämättömyyteen. onhan se totta että uskovaisia on monenlaisia, ihan kuin ns. uskosta osattomissakin. yritin lyhyesti kirjoittaa, melkein onnistuin... ja aika paljon jäi vielä kirjoittamatta.
|