Noh, eipä ole tämäkään cityoffari saanut tosioffarin kastetta, eli hi-liftistä päähän..
Mutta 7v takaperin, kun pikapin kiisseli lojahti motarille ja yks linnakundi (ainut joka pysähtyi!!) suostui hinaamaan otikselle, tein lähempää tuttavuutta takakardaanin kanssa:
Kehä 3:sen essolle topattiin jotta kaivaa kardaanin irti ettei laatikko vallan hajoa, kun hinausmatka on aikas pitkä.
Eikun alle ja ristikon u-lenkit auki. Ruosteinen ristikko ei halunnut lähteä yokesta suosiolla, eikun vääntämään. Ja lähtihän se, tasapainon pettäessä ohtaluu & nenä osuivat törmäyskurssille kardaanin kanssa.
Vaikkei se paljoa paina, niin sattuu sellattis riittävästi..
Linnakundi vaan totes että on kova pää.. Onneks ei ollu sillon rillejä, olis tullu toikin kolaus kalliiks..<img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle>
Kummasti rupes odilammen kohdalla huippaamaan, shokki kun rupes meneen ohi..<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>
Näin vanhempana tuntuu paikat hajoovan helpommin, 1,5kk takaperin vedin voltin asfaltille (kompastuin 600mm rumpuputkeen) ja polvi jolle laskeuduin löysi n. 2cm kokoisen kiven, joka halusi upota polvilumpion alapuoliseen pehmytkudokseen. Nyt kestää jo ryömiä auton alle..
<h3>MIKSI?? </h3>