Lainaus:
|
quote:Minkälainen juttu on uudelleenkarkaisu käytännössä
|
Homma menee suunnilleen seuraavasti:
Ensin kappale lämmitetään karkaisu-uunissa, jossa on CO-atmosfääri n. 900 asteeseen ja pidetään siinä noin tunti / 0,1 mm, kunnes haluttu pintakarkaisusyvyys saavutetaan. Sitten se karkaistaan kippaamalla se karkaisuöljyyn, jolloin rakenne muuttuu martensiittiseksi. Tässä tilassa hampaan pinta on erittäin kova ja hauras. Lopuksi kappale päästetään oikeaan kovuuteen noin 200 - 300 asteen lämpötilassa, jotta saavutetaan haluttu kovuus/sitkeys. Nuo lämpötilat riippuvat materiaalin kemiallisesta koostumuksesta eli seostuksesta.
Mutta, mutta. Tässä prosessissa kappaleen pintaa syntyy hilsettä, joka on puhallettava pois esim. hiekka- tai kuulapuhalluksella. Samalla kappaleen pinnasta lähtee ohut kerros materiaalia pois. Navan osalta tämä on ongelma, koska reikä suurenee, eikä ole enää toleransissa. Hammastuksen osalta tämän voi kompensoida koneistamalla hampaat hieman ylikokoisiksi ja hiomalla hampaat oikeaan kokoon karkaisun jälkeen.
Eli käytännössä tälläinen hammaskehän vaihto hitsaamalla on enemmän tai vähemmän viritys. Ainoa kestävä ratkaisu on tehdä kokonaan uudet pyörät ja sitten lämpökäsitellä ne. Tai kehittää joku muu menetelmä uuden valmiiksi lämpökäsitellyn hammaskehän liittämiseksi vanhaan napaan, jolloin napaa ei tarvitse uudestaan lämpökäsitellä.
Kokonaan eri asia on sitten se, jos tällaiset modifiodut hammaspyörät tulevat harrastuskäyttöön ja hyväksytään niiden rajallinen kestävyys alkuperäiseen verrattuna. Tällöin ne luonnollisesti voi jättää karkaisematta.
Käyttöautoon en noita laittaisi.
HJ61 -90 & LJ70 -89