Meidän autokunta pääsi pienelle extraseikkailulle, kun läksimme opastetun Minnanpolun jälkeen itseksemme metsän läpi kotiin päin. Maasto oli kyllä ihan hallinnassa, ja ajo-ohjeet olivat helpot. Kutkutteli vain aika mukavasti ajella umpiskuugessa ihan oman onnensa nojassa. (Kun vasta-asennettu LA-puhelinkin pysyi mykkänä koko turneen ajan. Ehkä auttaisi, jos pääsisi säätämään antennin.)
Tämä seikkailu huipentui metsäautotiellä pikaiseen kabiinin tyhjennykseen, kun etuistuinten välistä alkoi tulla sakenevaa savua. Eihän tuo öljyltä haissut, mutta pakko oli selvittää asia pikaisesti. Istuinten välissä on keski-istuimen kohdalla luukku, josta pääsee mukavasti kurkkaamaan jakolaatikon ja takakardaanin statusta. Tämän tilan läpi menee myös pakoputki, joka laatikkopanssarin ollessa paikoillaan paitsi lämmittää mukavasti ohjaamoa niin myös paistaa panssarin ja putken päälle kertynyttä mutaa.
Wunderbaumit käyvät tarpeettomiksi, kun ohjaamossa on vahva pähkinäinen palaneen mudan aromi.
|