Panssareita kannattaa mennä ihan sinne auton alle arvioimaan. Harvassa (jos missään) maastoautossa on valmiiksi sellaiset panssarit alla että kestää oikeasti nostaa autoa niiden varaan. Panssarivaunun pohjan ja suojaamattoman auton mahan välillä onkin sitten määrätön määrä erilaisia suojausratkaisuja, jotka ovat kompromissi keveyden, hinnan ja suojan välillä.
Harva autonmaha kyllä hajoaa pelkässä lumessa ajamisesta, mutta jos lumi on tarpeeksi syvää, mahtuu sen alle vaikka mitä ylläreitä. Auraamattomalla tiellä niitä on kyllä vähemmän kuin lumen peittämällä hakkuuaukeamalla.
Nopean nelivedon voi kytkeä vaikka missä vauhdissa, kunhan etu- ja takapyörät pyörivät samaa vauhtia. Kaarteessa tai takarenkaiden sutiessahan näin ei ole, mutta jos kytkin on kahvamallia saa siihen aika helposti tuntuman kun vähän ajelee.
Harjoittelu turvallisella alueella on kyllä hyvästä, nämä möhköt käyttäytyvät välillä vähän yllättävästi jos on totteunut matalalla ja kevyellä henkilöautolla liikkumaan. Kunhan ensin opettelee maastoauton rajoitukset ei meinaa hymyllä olla rajaa kun auton hyödylliset ominaisuudet alkavat valjeta, esim. sankan lumimyräkän jälkeen.
|