Pehmeä lumi ei varmaan saa muuta haittaa aikaan kuin että sitä tunkee alustassa sinne tänne, osa sulaa koneen ja voimansiirron lämmön vaikutuksesta ja vesi muodostaa joskus jäätä ikäviin paikkoihin. Omassa tällaisia "jäähyllyjä" on etuperän panssari ja alemmat etutukivarret.
Vakioautossa ja noinkin uudessa on varmaan aika paljon alhaalla olevia muoviosia. Siellä lumen keskellä oleva jäisempi patti, kivi tai kanto saattaa kopsahtaa. Omassa alkuperäisen etupuskurin muovin alareuna painoi välijäähdyttimen pillien hetuloita lyttyyn, jos puskurin ajoi kevyestikin lumipenkkaa vasten - oli aika veltto sen rakenne.
Pohjan panssarit näet kurkkaamalla auton alle. Todennäköisesti arimmat paikat on suojattu jollakin 1-2mm pellistä prässätyillä suojilla, etuperän, öljypohjan ja jakovaihteiston alta varmaan löytyy. Kyllä ne lumet kestää, vähän jäisemmätkin. Kiviä ja kantoja taas eivät kovin hyvin, vaan painuvat kasaan. Ei siis kannata ihan vakiovehkeen keulaa tuupata penkkaan tai viedä tuntemattomalla metsätiellä tai traktoriuralla hangessa kovin reippaalla vauhdilla, koska lumi piilottaa tehokkaasti sellaiset ikävät yllätykset.
Terranon jakovaihteistosta en tiedä, mutta omassa Mazda-Rangerissa takavedon (2H) ja nopean nelivedon (4H) välillä voi vaihtaa vauhdissa mennen tullen, kunhan etuakseli on ensin kytketty vetäväksi (napalukot joissakin, tässä etuperässä kytkimet), eikä etu- ja takakardaanilla ole nopeuseroa liikaa. Kunhan etupyörät pyörittävät etukardaania samalla nopeudella kuin takakardaania, onnistuu 2H-4H -vaihto vauhdissakin. Voi jakolaatikon keppi vähän räpsiä sormille, jos on pyörintänopeuseroa ja silloin ei pidä yrittää pakottaa kytkentää. Jos ei meinaa kytkeä 4H:ta vauhdissa, sutii takapyörät tai ajetaan mutkaa. Oikaisu ja kaasun kevennys takaluiston lopettamiseksi (tai pysäytetään suosiolla) niin pitäisi kytkeytyä. Ainoa haitta vauhdissa kytkemisestä on juuri voiman käyttö tilanteessa, jolloin toisiinsa kiinteästi kytkettävillä osilla on nopeuseroa. Väkisin kytkemällä rikkoo paikat.
Jos manuaali lupaa tehdä noin, niin sitten niin voi tehdä. Voimaa ei pidä käyttää ja kannattaa aina ajaa suoraan, kun kytkee. Jos uhkaa jäädä takavedolla kiinni, ei nelivetoa saa kytkeä vauhdissa, jos takapyörät sutivat. Nelivetoahan käytetään, ettei jäätäisi kiinni. Kytke siis neliveto jo ennen pahemman näkäistä paikkaa ja jossakin lumisella metsätiellä tai maastossa ajetaan tietysti koko ajan neliveto päällä.
40cm lunta? Vaikuttaa lapiohommilta, ellei ole ihan pakkaslunta. 40cm suojalunta ja Terrano on äkkkiä keikkumassa tukevasti mahallaan kovan lumipatin päälllä. Jos näyttää siltä, että suojakelillä alkaa lumi työntymään "levynä" keulan edessä karkuun, pysäytä heti, koska jatkaminen vain paksuntaa sitä "levyä" ja kohta on auto kovan lumikasan päällä jumissa. Työntää nimittäin takapyörillä vielä autoa pulkkana eteenpäin siinä vaiheessa, kun etupyörät on jo nousseet tyhjän päälle ja sitten kun pito loppuu takaakin, ei varmasti pääse enää mihinkään päin. Silloin alkaa ne lapiohommat. Kokeiltu on eikä asiaa tunnu oppivan useammankaan kerran harjoittelulla... <img src=icon_smile_clown.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_blackeye.gif border=0 align=middle>
Lapio mukana siis ainakin talvella ja mielellään kesälläkin. Lapiossa pitää olla vartta sen verran, että ylettyy sivulta alustan puolivälin yli, tavallinen pistolapio siis on hyvä. Minulla on lavalla aina mukana pistolapio ja usein myös rautakanki. Molemmat on olleet tarpeen, mutta ajankin aika usein yksin, niin sitä on melkein aina kokonaan oman avun varassa. Muita mukana kulkevia offivarusteita siinä minun jokapaikan kottikärryssä on pitkä maastotunkki, vaijeritalja (salkkumalli), pari vetoliinaa (pitkä ja lyhyempi), puunsuojaliina, sakkeleita, ketjua, köyttä, kirves, vesuri ja pokasaha.
Offipalsta.com - sinne ne webwheelerit menneet on