Yksinkertaiselle ihmiselle pitää olla yksinkertainen auto. Defender täyttää tämän vaatimuksen komeasti. Kulutusosien päivittäminen tuohon on silkkaa hupia: Raidetanko vaihtui heittämällä ja sektorivarsikin, kun sai vanhan ensin pois. (Vein Karaasin suosituksesta Veijalaisen konepajalle Espoon Juvanmalmille. Aivan turha yrittää millään kotikonsteilla.) Takajarrut purkautuivat ilman ähellystä, kun antoi jarrurummuille aikaa ja irrotusöljyä. Käsijarrurumpu ei tarvinnut niitäkään, kardaanin irrotus riitti, ja takapyörien navat aukesivat, kun löytyi riittävän isoleukainen jakoavain.
Pari kysymystä jäi kumminkin vielä ilmaan.
Takanapoihin olin hankkinut uudet stefat, kun jarrurumpu oli ulkopuolelta söhriintynyt vähän rasvaan/öljyyn. Purkaessa huomasin, että laakerin ulkopuolellakin taitaa olla stefa. Pitääkö paikkansa? Onko vuotanut rasva peräisin ennemmin takapyörän laakerista kuin perästä?
Ainakin toisen vetoakselin kiinnityslaipan alla oli minusta jonkinlaisen ohuen tiivisteen jäänteet. Korjaamomanuaalista en sellaista löytänyt. Kuuluisiko tuonne tiiviste?
Käsijarru ei palauta kunnolla. Vaijeri palautuu itsekseen vain pari milliä, ja mekanismia joutuu kampeamaan meisselillä oikein kunnolla, että sen saa täysin aukiasentoon. Olisiko muita epäilyksenalaisia kuin öljyisen jarrupölyn jumittama mekanismi?
Käsijarrun sisuskalut eivät uineet öljyssä, mutta eivät olleet kyllä kuivatkaan. Stefa varmaan tihkuu, koska jakolaatikosta tulevan akselin laakerissa on selvästi väljää.
Käsijarrun varoitusvalo ei pala, vaikka polttimo on kyllä ehjä. En löytänyt mitään kytkintä käsijarrukahvasta. Mistä kannattaisi seuraavaksi etsiä? Pitäisikö valon palaa katsastuksessa?
Nämä näin hyväksi aluksi.
- p